JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Ei se anna vieläkään kuvata päiväkirjaansa kuin joka toinen viikko...

Toivoo Dani

17.11. Tiistai

Ei vieläkään mitään uutta.

Toivoo Dani

18.11. Keskiviikko

Kristian soitti aamulla ja halusi välttämättä lukea mulle omasta mielestään upean runon, jonka se oli kuullut yhdeltä Mikaelin ystävältä. Tää ”Mikaelin ystävä”, Gunnar on kuulemma todella originelli tyyppi. Kristian alkoi paatoksella veivata puhelimeen runoaan:

”Vaka vanha Väinämöinen,

uros kaunis karvarinta,

tunsihe tulisen lemmen,

sytkyttävän suonissansa,

kutkuttavan kullin päässä.

Tuo ei tuostansa tokene,

jollei naida napsahuta,

naista suttihin sukaise.

Vaka vanha Väinämöinen,

kantaja kalun kamalan,

halajas hameen haentahan,

emon ehtan etsintähän.

Suuntasi suksensa salolle,

vartavasten vieraisille.

Lylyllänsä lykkelehti,

kalhullansa kiitaeli,

kunnes kohteeseensa kerkisi,

Pohjan piukoille perille.

Pohjan piika pikkarainen,

kovin kiimainen kakara,

tarjosi toki tavaratansa,

pilluansa pantavaksi.

Vaka vanha Väinämöinen,

sanan virkkoi noin nimesi:

"Ei ole pillusi parahin,

aikamiehen aiottavaksi,

isojen poikien pantavaksi.

Vaan se on pukkia poikasien,

alamittaisten asettaa."

Pohjan Akka harvahammas,

leveäperseinen letukka,

pyörsi pirtistä pihalle,

povensa puolittain paljasti,

sanan suustansa noin suikkasi:

"Jos sie tahot Kalevan Poika,

pillun pitkän pantavaksi,

pyllyn pulskan pukittavaksi,

tule tuokiossa tupahan,

alle kahden kurkihirren.

Vaka vanha Väinämöinen,

pieksut porstuaan potkaisi,

paidan palttinaisen paljasti.

Muorin laverille levitti,

housut nilkoille nitisti.

Pallit pontevasti paljasti.

Vaka vanha Väinämöinen,

oikaisi aisansa esille,

sukunuijansa suoristi,

varren vallan vapisevan.

Syöksi kullinsa kamalan,

uumenihin uikuttavan,

nartun naitavan napahan.

Tahdin tuimaksi tihensi,

vauhdin vallan vihmovaksi.

Paadet vaskiset vapisi,

pöly pirtissä pöllysi,

pierut perseistä pärisi,

Vaka vanha Väinämöinen,

tunsi tuhonsa tulevan,

onnen oivan orgasmissa,

siemenen syvälle syöstessänsä,

mehunsa muorihin mojautti,

koinat kohtuun kehittymään,

piip piip piip...”

Outoa meininkiä, lopettaa runon kuin seinään. Olisi kiva tavata tää Gunnar, ei tunnu kaveri turhia asioita funtsivan...

Illalla katselin telkkarista mun must-ohjelmaa, Stilleriä. Siellä oli vieraana Rauni-Leena Luukkanen, joka kertoi että jenkeissä on pakastin, jossa säilytetään 300 humanoidia. Voi vittu mikä pakastin! Saattaisi lentää kaariyrjöt kun vetäisi kannen auki ja huomaisi humanoidin tuijottavan turpa vaaleanvihreänä suoraan silmiin kaffetassin kokoisella ainoalla silmällään. Meni niin paljon väristyksiä kropan läpi, että olin saada orgasmin miniatyyrikoossa.

Parvella koitin miettiä kaikkea mahdollista Paavo Väyrysestä heinäseipääseen, mutta aina kun ummistin silmäni, niin humanoidinnäköinen vihreä kumipää jollotti samaa viisautta, ”...pöly pirtissä pöllysi, pierut perseistä pärisi...”. Päätin suosiolla valvoa - ainakin yhden yön.

19.11. Torstai

Ei se anna vieläkään kuvata päiväkirjaansa kuin joka toinen viikko...

Toivoo Dani

20.11. Perjantai

Ei se anna vieläkään kuvata päiväkirjaansa kuin joka toinen viikko...

Toivoo Dani

21.11. Lauantai

Ei se anna vieläkään kuvata päiväkirjaansa kuin joka toinen viikko...

Toivoo Dani

22.11. Sunnuntai

Ei se anna vieläkään kuvata päiväkirjaansa kuin joka toinen viikko...

Toivoo Dani