Elämä ennen oli heleppua tai ainakin erillaasta:

En oo edistystä tai kehitystä vastaan. Itsekkin teknokraatti ja keskimääräistä korkeammalle koulutettu mutta joskus tuntuu että ihmiskunta alakaa mennä toisis asioos jo liian pitkälle.

Nykyaijan ihmiselle on kaupankäynnin edistämiseksi keksitty kaikenlaasta turhaketta, hilavitkutinta ja tarpeetonta tavaraa joita ilamanki tulisimma toimehen.
Ja viälä paremmin kun ei olis tätä olemattoman krääsäläjän loputoonta lisätarvetta. Elämä vois olla helepompaa ja ainakin yksinkertaisempaa.

Ennen emme edes tiänny notta voi olla olemas ressiä, raumaa, väärin ymmärrettyjä kersoja, 11 vuotiaita "konin koukuttamia", 10 vuotiaita päähänpuukottajia tai tilaus-murhan tekijöitä.

Ei kulkenu alle rippikouluikääset puukkojen ja nyrkkirautojen kanssa tappoaikeissa merkkitakin tai huumhen kiilto silämis, korkiintaan klopiilla oli tikkari plakkaris.

Ei ollu alaikäästen tappojengejä, saasteeta, sivareeta, luannon suojelijoota, rötösherroja, kasinopeluria, bitkoineja tai muitakaan epärahoja, skuuuttijuappoja, juppia, kuntojumppia tai saleja.
Oli vaan kunnon tai laiskoja ihimisiä, mukavia tai tavallisia tyttöjä, huanoja naisia, hamppareita, onnenonkijoota, omena varkahia, roistoja, pontikankeittäjiä sekä ihmisellä kevyt tai raskas työ.

Ei ollu lapsilisiä, kansaneläkkehiä, tukiaasia, asumislisiä, tukilisän lisäosia, maahanmuuton tai lähärön avustuksia.
Oli vaan oma apu, naapurisopu, syytinki ja vaivaastaloo.

Ei ollu karenssia koronasta tai työstä, etätyötä, osittain varhennettua vanhuuseläkettä, kelan rahaa eikä sosiaalitukia.
Oli vaan kolomen vuoren pakkoeristykset tuperkeli parantolassa, ojankaivuu puuvarsilapiolla, vanhaantaloo ja kerijuu.

Ei ollu tulopolitiikkaa eikä jumiutunehia tulo-neuvotteluja. Lakoosta ei kukaan eles puhunu.
Palakan sai, jos viittii teherä töitä ja jos soli isännän tai virman pomon miälestä maksamisen arvoosta.

Markan tuntipalkalla alootin naapurin renkinä, hevos airantekijänä ja puun pilikkojana vuonna 1971. Työaika 8 tuntia ja taloon ruuat.

Silloon myäs kokeelin ensimmäistä kertaa tulopoliittisia neuvottelu taitojani jotka ei näköjään viälä olleet hääviset.
Kerroin isännälle kuukauren puita pienittyäni ja aitoja korjattuani 14 vuotiaana notta velipoijalle joka on Kauhavan Sakulonilla töis maksetahan 15 markkaa päivässä vaikka on mua vuatta nuoree.

Pyysin että saisin 10 markkaa päivässä. Elikkä 2 markkaa päivä palakkahan lisää.

Istuimme silloon tuvan ulkoportailla jossa isännän käres oli avoonna ilkka lehdessä Lentäjien Juhannus mainos,
ja se paikka olis ollut sen hetkisen elämäni suurin ja paras juhannuksen vieton toive paikka. Toiveitteni täyttymys.

Istuumma siinä kauan mutta isäntä vaan lueskeli ruun päälle aina vaan ilakka-lehteä eikä sanonut mitään moneen aikahan voi olla että meni varttikin lehteä selates..

Hermostui 14 vuotias kun oli niin pitkä puhumattomuuren aika. Ymmärsin viimeistään silloon että olin ottanut vaikian aiheen puheeksi.

Päätin vielä ottaa viimeisen oljenkorren valtiksi, oikeastaan minusta tuntui että kun tämän valttikortin lyön pöytään niin isäntä heltyy heti ja maksaa 2 markan päiväpalkka korotuksen.

Sanoin isännälle että olisi kivaa jos pääsisin lentäjien juhannus valvojaisiin kentän lähelle ihmettelemään lentokoneita ja katselemaan ihmisiä.

Meni pitkä aika, aloin nouseskelemaan ja kävelinkin jo työmaalleni samaa puulatoa kohti jossa talon ainut poika oli räjäyttänyt edellisenä kesänä tynamiitillä itsensä.

Isäntä nousi, niisti nenänsä muhun päin kääntyi tuvan ovea kohti ja sanoo notta: huomenna ei tarvitse enään tulla.

Huonosti meni ensimmäinen tulopoliittinen paikallistason normi neuvotteluni ja loppupäivän pilkoinkin kirveellä riskuja itku kurkussa. 😥
Ei sitte päässy sinäkään kesänä juhannus valavojaasihin.

Myöhemmin yli kolekymppisenä toimin mm. työpaikkani pääluottamusmiehenä, kunnallispolitiikassa sekä eri lautakunnissa yli 15 vuotta, joten neuvottelutaitoni tänä päivänä ovat huamattavasti paremmat.

Ei tosiaankaan ennen ostettu lämmityspuita pahvilaatikoittain  10-20€ loora eli saranviirenkympin tai kaharensaran euron mottihinnalla huoltoaseman tuulikaapista ledivalojen valaistessa tai sääretty kauko lattialämmitystä seinällä olevasta termostaatin kruuvista tai kännyn wifillä.

Saatikka raaskitty kallihilla sähööllä vanhoja harvoja tupia lämmittää.
Sähköä käytettiin pimeinä talavi iltoina olohuanees hehkulampulla valaasuhun, läpi pöläjävällä huuverilla imurointihin,
putkirarion kuunteluhun ja jo 60 luvun aluussa mustavalako putki televiision katteluhun.

Ei ollu maalla tai kaupungis kaukolämpyä, klapikoneeta, hytrauli-halakasiaa, pellettilämmitystä tai ruuvia joka niitä kulietti kattilahan,
ylä tai alapalokattiloita joissa myös sähkövastus, 3 kuution varaajia, maa tai ilamalämpö pumppuja eikä aurinkopaneeleita.
Oli piäni mettänpala, hevoonen, reki ja riski miäs lumihanges puisen pokasahan ja kirvehen kanssa aamusta sahaamas puita ja kantamas rekehen.

Sillä lailla koni ja miäs sai liikunta, väki lämmityksen, äijä hyvän kunnon sekä miälen kaupan päälle.

Pimiässä puularossa me kymmenvuatiaat poijat pokasahalla katkoomma riskuja ja kannoomma tupahan notta puuhellalla saatiin eres keittiön vesijohorot sulaksi.

Salia lämmitettihin pystymuurihin liitetyllä ölijykamiinalla ja siihen haettihin 15 litran ölijykannulla kerran illassa 200 litran tynnöristä hanasta loruuttamalla verotoonta polttoainesta elikkä mökäölijyä notta oli lämmin kattella TV1 stä ilta-uutisia.

Alle 15 vuatianahan mun oli jo nostettava tynnöri loruutuspukille, muttei se liikaa painanu kun osas tekniikan.
Lankusta parista kalteva ylösvieritys silta pukille ja avot. Kyllä sen tynnyrin jaksoo polovellakin kammeta pukin päälle mutta se otti selekähän ja polovehen.

Pikkuusen nuasta kulttuurienki välisiistä eroosta

Meilloli 80 luvun lopulla entisessä kotopaikasnani suurehkot kansaanväliset sukujuhlat johon osallistuu väkeä ympäri mailman.
Väkeä tuli kotomaastaki akselilta Lappi - Ahvenmaa - Itä - Länsi ja muualtaki.

Sielloli porukkaa joka pualelta palloo, kaukaasimmat amerikoosta asti. Se ameriikan pariskunta asuukin sitte Kauhavan Hirvijoella mum miälestä kuukauren päivät.

Niillei ollu koskaan meiltä mihinkään muualle kun ruakapöytään kiirus ja kuitenkin kauhian kiiruhullisen ja kiihkiän oloonen meno päällänsä koko aijan.
Ruakapöyräs se kiihtyvä kiirus kuluminootui, puheen ääniala nousi, sanat lisääntyivät ja pöyrän antimet katos aina silloon ennätyksellistä vauhtia parempiin suihin.

Ja mun vasta kiirus olikin suamentaa mun porukoolle niiren puheeta ja samalla kuunnella sitä loputonta, yllättäen kiihtyvää puheentulvaa, tauotonta höpötystä ja pulinaa.

Asiat joista puhuivat olivat kuitenkin hyvin arkipäiväisiä ja jokapäiväisiä juttuja ja joista suomalaiset puhuivat vähemmällä paatoksella ja kiihtymyksellä.
Kyllä heirän olotilansa ymmärsi ja näki meirän koko väki vaikkeivat kiältä ymmärtäneetkään niin hyvin kuin minä.

Kävelemhän ne ei koskaan suastunu tai lähtemhän kävellen mihinkään. Autolla menthin aina yli 20 metrin matka.
Ameriikas on sellaanen kulttuuri, tapa ja käytäntö notta kävellen ei voi liikkua eikä se oo ihmiselle hyvästä tai on epätervhellistä ?

Se puheenpulina alkoi ennen kukonlaulua eikä tauonnut koko päivänä. Illalla viimeisenä tuli se maharotoon määrä puhetta uniinkin.
Jäi pariskunnan puheista ja käytöksestänsä tämmönen miälhen kun olin melekeen ainoa joka ymmärsi ja puhuun hitusen niiren ameriikanenklannin kiältä.

Joten kulttuuriero ameriikkaan on sekin notta siällä rapakon takana ei saa oleella ilman taukoomatonta sanojen virtaa mutta koto Suames se jostain syystä onnistuu.
Me päriäämmä elämäss täällä Suamen maas ja aika hyvinkin vaikkemma koko aikaa kuule omaa ääntämmä ylimmääsenä. 😂

Miksi toiset akat haluaa olla nykyysin tämän näköösiä sekä muita ajatuksiani kehon muokkauksista ja myrkyttämisestä
Miksi pilaatte elämänne ja kehonne synteettisillä aineilla? Ollaksenne haluttavia, erikoisuuden vuoksi, muu syy?

Ei ennen pantu potuliinia huulihin tai perseehin. Eipä ymmärretty laittaa silikoonipusseja takapualhen. Tämmösiä isoperseesiä naisia ei näkyny meirän kylän raitilla vesikelekan kahvoissa maitotonkkia viämäs jumalan ja mailman onneksi. Näiren olis ollukki hankala kelakalla tonkkia vierä ja raitilla kulukia.

Eipä kulukenu raitilla potkukelekkaalemas turpohuulia kun alle 10 vuatiahana menimmä ketkupolokilla kylillä. Ei onneksi trookattu näitä outoja näkyjä.
Eivät ennen vanhaan turpohuulet mennehet hakemahan vesikelekan kanssa koulun jälkeen pimeässä järven jäälle vettä lehmille avannosta saavitolokulla.
Ja ne isoot huulet olis ollukki huanot rautaasesta naposta vettä juares. Olis voinu jäätyä turpohuulet äkkiä naponreunahan kiinni.

Ei näkyny kujilla rinnat tai turpohuulet törröllään kulukevia akkoja viämäs maitokärryyllä kurria vasikoolle, jos olis näkyny niin lehemät olis peliästyny ja juassu airan läpi.
Ei ennen ollu ihmisnukkeja, nukkeihmisiä, nimen, sukupolven tai sukupualen vaihroksiakaan.

Ei ollu bodareita, me ei käyttäny istukkahormonia, anabolisia steroideja tai testosteronia. Me ei piikittäny sellaasia aineita tai muitakaan piristeitä ittehemmä.
Näkkileipää, voita ja maitoa käytettiin kaali ja perunapitoisen jauhelihakeiton kanssa, joskus harvoon oli sipulimakkaraa ruis tai näkkileivän päällen, ei joka päivä.

Nykyaijan 50 sorttista maitovalikoimaa ei kaupas ollu. Jokahinen laittoo päälärihinsä tonkasta litran varrellisella mitalla lehemänmaitua.
Sen aijan lehemänmaito ei ollu pastoroitua tai homokeenisoitua mutta käypäästä ja hyvää tavaraa palan painikkeeksi.

Melekeen ainut parannus keino ikävämmän näköösihin rumhinjäsenten vammoohin oli aina amputaatio, hengen vaivoohin, ilkikurisuuteen ja kepposten tekohon jos ei nuhtelu riittäny niin; tukkapölly, tuppiremmi ja selekäsauna, jos ei auttanu niin törnävälle lukkujen taa pois silimistä.

Jos et siälläkään lakannu häiriköömästä niin piikki vasemman silämän vierestä aivoohin niin rauhoottui pahinkin pukari. Lobotomiaa tehtiin 1970 luvulle asti.
Korvakipuhun puhalsi äiree tupakansavua korvaan, lunssahan juatiin mustaa viinimaria mehua, pääkipuhun ja porotukseen otettiin jotoreksia ja hotapulveria.
Närästykseen juatiin samariinia. Akat imetti läpit ja kovimmat tyämiehet teki raskaimmat työt.

Soran aikana ja sen jälkeenkin äijät sai voimaa ja virtaa Pervitiinistä kuten kilvanhiihtelijätkin 60- luvulle asti.
Nykyysin kovan luakan ja kallis huume sekä vankilaan johtava asia tämä Metamfetamiini. Ennen sitä napsittiin joka vaivaan. Riseptin sai helaposti ja oli halpaa.
Samooten puhdasta Heroiinia käytettihin 1930 -1950 eli sodan aikana ja jälkeenkin yskänlääkkehenä lapsillekkin. Ooppiumilla hoirettihin ripulia.

70 luvulla teki komian tasakattoosen 100 neliön omakotitalon 70000 markalla jonka lyhennykset hoiteli inflaatio ja koroot isäntä.

Kersoja oli 2 tai nelijä ja akka. Koulutusta ei välttämättä ollu niin palio ku tyäintoa. Vakituusta tyämaata sait aika heleposti.

Eipä löytyny meirän kylältä verkkopankkeja, pankkikortteja, roijalaasia, viiruksia ja attakkeja elikkä höökejä sun tiliilles kun ei oltu keksittynä eikä olemaskaan.
Pankkikiriastas näit senviikkoosen ja päivääsen salron joka ei tahtonu olla suuren suuri.

Asuntolainan saanti oli kiven alla ja koroot aika suuret.

Tänä päivänä et saa kaupungista hääviä tonttia 100000 eurolla, 250 neliön tupa siihen kaharelle ihimiselle milijoonan ja vakituista tyätä ei oo olemaskaan.

Inflaatiota ei tänään tahro olla kuten ei oo pankkitilille korkoakaan.

Nykyään nuaret haluaa hyvän koulutuksen joka ei takaa työtä. Lainaa tuputetaan joka tuutista ja netti pullollaan huijareita jotka kärkkyy rahojas.

Ei ollu saran tonnin sähköautoja paitsi ensimmäänen jo vuanna 1835 joka sitten maaöljyn löytymisen jäläkehen hyliättihin huonona ja akkojen autona.
Eipä ajeltu hypridiautolla, vetykaasuautolla, sähköpyärällä, sähkömopolla, sähköpotkulauralla, tasapainolaurallakaan.

Ei me silloon aikoonaan eres tiänny tulevaksi pikkuusen vuoren korkuisia tuulimyllyjä jauhamassa ihimisille ja kaikenmailaman sähkövempeleillen säähköä ja latausta.

Sähköstä 14 vuotiaana minä ainakin tiesin aika palionkin kun olin siitä kiinnostunu mutten sitä että myrkyllisistä mineraaleista saataisiin tehtyä semmosen liittium-ioni akku. Se tieto ja taito tuli myöhemmin joskus 1990 luvulla . . .

Ei ollu Olokiluato kolomosen tapaasia yrinvoimaloitakaan joita on rakennettu kauemman kuin epyktin pyramiitejä. Liioon ei tiäretty aurinko tai tuulivoimaloosta mitään.
Oli vaan vesi ja kivihiilivoimaloita, riisseli ja pensa-autoja.

Oli polokuautoja tenavillen, polokuhintaasia, maharottoman epäluotettavia ja huanoja autoja koko kuten mosse ja warre, polokupyäriä, mopoja, jokirannas vehenämylly ja naapurin ökytaloos vettä nostava tuulimylly.
Talavisin me poijaat kuliettihin potkukelekalla ja hiihtäen, kesääsin apostolinkyyrillä ja polokupyärällä, piremmät matkat mentihin linjapiilillä tai junalla.

Sähkyä tehtiin vesiturpiinilla pienistäkin putouksista. Kivihiiltä polttamalla tehtiin myös sähkyä ja lämpöä kaupunkipaikoos ja sitä riitti kaikille.
Nykyysin tuarahan sähkyä ulukomailta kun kulutus on kova ja oma tuotanto ei taharo riittää.

Ei ollu samppoota, hiustenhoitoaineeta, keeliä, silimänympärys voiretta, ei pikkuhousunsuojia eikä EMPUA. Mutta Kajaliini oli jo keksittynä.
Pistettihin lauantaisin puita tynnörikiukhan alle notta saatiin lämmin sauna. Siällä pestihin mäntysoopa saipualla. Pihahyysikäs Ilakka tai Vaasa, niilloli hyvä pyhkäästä.

Ulkorakennuksen tai hyysin takana oli tunkio jonne heitimmä lajittelematta kaiken töskän.
Ei ollu kuutta seittemää eri pönttöä jonne tarkasti lajitellaan erilaiset roskat jotka sitten kaikki päätyvät samaan läjään.

Teheras, taistelu, ruoka tai muista ropotiista, nano saatikka rikitaalitekniikoista, kooraamisesta tai nettisivujen teosta ei 60 luvulla kukaan osannu eres uneksia.

Ei ollu jääkaappia, pakastinta, sähkövatkaanta, yleiskonetta, mikrua, rilliä, leipäkonetta, ropotti-imuria, luutuutti kaijuttimia eikä pitsa kulietuksia
Riskuluuralla lakaastihin ei ropotti sitä tehny. Ruokakomero oli eteeses ja äitee se yleiskone. Ruoka laitettiin puuhellalla eikä me tienny pitsakulietuksia tarpeellisiksi.

Vähän kertomuksia kuinka vietin aikuisena ja lapsena vapaa-aikaani / lomiani. Aluksi pieni tarina omasta vapaa ajan vietosta 😉

Jos lomamökkiin halajit niin rakensit sen itte kuten allekirioottanukki . . . Nikkaroottin sen omin käsin valamiiksi -90 luvulla iltoosin, perustuksista peltikattoon.

Tein siitä sievän ja lämpöösen 2-kerroksisen kesänviattopaikan. Viihryimme siellä kesäisin ja talvisin viikonloppuisin. Loma-aikoona useita öitä viikollakin.

Oli kaunis erkkeri-ikkuna (ulkoneva-ikkuna) jonka vuoksi oleskelutilassa avaruus ja asumistilavuus lisääntyivät suurehkon 60cm x 200cm ylimääräisen pinta-alan ansiosta.

Oli kaasuhella+uuni, akkusähköt ja valot sekä virtaliitännät tarvittaville vempeleille, oma kaivo, viemäröinti pesualtaalta ja saunasta, puulato, pihavessa.

Saunassa vesi lämpeni savutorven ympärillä olevassa isossa kraanallisessa säiliössä. Istumalaude oli laskettava joten siinä oli 2 hengen parisänky. Kaakelilattias oikianlaanen kaato viemärille, hyvä ja säädettävä ilmanvaihto, hyvät löylyt ja mukavaa saunaseuraa.

Laattiat 30mm paksua ja 4" leveää kuusipontti paneelia jotka hioon ja lakkasin hyvin lujalla lakalla. Massiivipuu ruakaryhmä ja nahkakalusteet. Sekä kauniit matot.

Yläkertaan vei omatekemät tukevat ja hyvät portaat. Siellä makuutilat 6 lle ihmiselle ja alakerrassa samoon. Terassit joellen päin ylä ja alakerrassa.

Alakerrassa kaksinkertaaset isokokooset pikkuruutuiset klasit joihin leikkasin ja kiinnitin 72 klasinpalaa. Yläkerrassa ja keittiönurkkauksessa pienemmät avattavat ikkunat. Pääovi Laihian osuuspankin entinen. Muut 3 ovea uusia. Abloolukot kaikis ovis. Lukuvalot kaikkien sänkyjen yllä ja vaatekaappi.

Sadevedenkeruu takapihalla toimi ränneistä 2m korkealla seinällä olevaan 200 litran muovitynnöriin josta oli hyvä kesääsin suihkutella ittensä puhtaaksi.

Ainut moka tuli kun laitoon sinne nurmikon josta syystä paikka muuttui työleiriksi.

Pikkuusena eli viiren - kuuren mutta alle kymmenvuotiahan vapaa aijan viettotapoja

50 luvun lopulla ja -60 luvun alussa ei tarvinnu kysellä virikkeitä muilta ihimisiltä koska esim. 5 vuotialtahan ei mielikuvitusta, uteliaisuutta, kokeelunhalua tai yritystä puutu.


Molimma tekemäs aina jotakin jolsei luvatonta niin ainakin sellaasta jostei olsi voinu äireelle tai isälle kirkkahin silämin ylypeellä.

Lupia tekosiimma velipoijaan kanssa emmä ruukannu kysellä tai sen kummemmin harkita seurauksia, senku vaan ja heti toimeen.

En tarkemmin vielä 10.2.2025 avaa sen hetkisiä ajatusmaailmoitamme tai vapaa-ajan viettotapojamme mutta ehkä hieman myöhemmin sitten.

Lomalle halajavalle ei nimittäin aikoonaan ollu olemas Airbnbtä, alakuaikoona matkatoimistoja tai etuoveakaan ja lentäminen oli kallista herrojen huvia.
Toisten tuvis oli takaovi, nurkkakaappi, takka ja joillakin puuhella, varpuvispilä, puumäntä, oli myäs äireen jauhopeukalo ja tottavieköön hyvä ruaka jolla jaksoo.
Ei ollu keksittynä viälä eles Uberia tai pimeitä takseja. Taksit oli kaikki kohtuuhintaasia, aika mukavia ja valoosia.

Silloon kun aloottelin kansakoulua 60 luvulla niin helemitaulu tuli tutuksi. Laskutikkua opin käyttämään 70-luvun alussa. Se ei tarvinnu pattereita.
Taskulaskimetkin taisivat tulla jo 70-80 luvun taitteessa punaisina hehkuvine numeroineen. Sen jälkeen tieteislaskimet joilla pystyi laskemaan monimutkaisiakin yhtälöitä. Tuli myös punahehkuisia rannekelloja joissa patteri kesti 3 viikkoa.

Kukaan ei voinu kuvitellakkaan koskaan tulevaksi AI tai muita tekoälyjä, kvanttitietokoneita tai muita tämän päivän ihimeellisiä viisauksia.
Kumpa keksisivät sellaasen copilotin notta kuvaa sanallisesti tai kirjallisesti kuvailemalla sen löytäisi omalta atk ltaan.

Muttei aikoinaan ollu kuitenkaan 75 tuuman oLED TV:tä, tereoota, vireoota, USB tä, internettiä, älysormuksia, pelikonsoli tai konsoolipeliä, korvaläppä tai muitakaan kuulokkeita joka estää maailman tai liikenteen äänten kuulemisen, saatikka luutuut vastamelu korvanappeja joista vastamelu ominaisuus poistettu virransäästön vuoksi.

Ei ennen ollu nuorille vaarallisia nettiruutu elimiä josta yhtäaikaa kattoessaan tiktok kualeman haasteita ja kuunnellessaan luutuutti kuulokkeita ovat kuuro/mykkä/sokeeta ja kävelöövät tai pyäräälevät henkilö, linja ja rekka-autojen sekä junien ja ratikkojen alle omaan kuolemaansa.

Ääritapauksessa pirin tai viinan antamalla voimalla kuuromykkäsokea kiipeää asemalla junan katolle ja nostaa itsensä kiinni 25000 voltin raidelinjaan näyttääkseen upean pelottomalta kavereilleen ja saadakseen 2 µS ajaksi elämänsä viimeisen ja suurimman sävärin.

Säälittäviä mutta luonnollisia karsintoja heikoille yksilöille joilla ei ole riittävästi itsesuojeluvaistoa mutta järki on jo poistunut mielestä.

Toisis taloos oli 60 ja 70 luvulla puhelinkones josta maksua vastaan hoirettiin tärkiät asiat kauemmas kun oli kiiruhee. Eipä löytyny jokahisen taskusta puhelinta.
Notta jos ei kiriehellä se asia olis tullu kyllä äkkiä hoiretuksi niin sitten naapuriin soittamaan.

Ei Suomessa ollu eres tereo ularario lähetyksiä ennen vuotta 1965. Niis putkirarioos ei ollu tereo kaijuttimia mutta ääni oli luannollinen ja hyvä.
Olihan kyläpelimannit, soittokunta, nuarisoseuran sekakuaro ja näytelmäpiiri, koulunkirjasto ja Jaappanin lähetysompeluseura.

Jos omallaasta musiikkias halusit kuunnella niin soitit tai lauloot ihan itte ja senkin tautta meitsillä on hyvä lauluääni.

Ei ollu silloon keksittynä somea, tiktokkia, somevartaloita, some tai ulukonäköpaineeta, witteriä, watsappia, veispuukkia, outoja somehaasteita, insta krammia, tai muuta sosialistista meriaa tai selfiekuolemia kun putuavat ittiään kuvates jyrkänteeltä.
Koitimma vaan tulla toimhen niillä avuulla joita Luaja oli kullekkin antanu eikä me eles voinu verrata avujamme muihin ihimisiin.

Tiaronvälityksestä etelä-pohjanmaalla piti hualen Ilakka ja Vaasa, Maaseurun Tulevaasuus, puskarario ja juaruämmät. Harvat mustavalakomainokset luettihin tarkoon.
Roskiin joutuvia neliväri kiiltokuva mainos lipareeta ei jaeltu kilotolokulla viikossa joka savuhun.

Meidän perheen sisarukset juhlavassa tilanteessa koska olemme päässeet valokuvattavaksi vuanna 1962.   Valokuvahan menthin aina parahat päällä kylän arvostetulle valokuvaajalle, muttei joka vuasi, eikä naristu kallista hintaa.
Tosin ei ollu kovin korkealta lavittalta putuamisen vaaraakaan niinko nykyään kun selfien ottajat putuavat jyrkänteeltä kuolemaansa . . .

Ei ollu sukkahousuja, pikiniä, tankoja, tekokuituja, rets housuja, superlooni tai jousi pariaa, ei moottori eikä vesisänkyjä.
Mun päällä v 1961 ainaki oli risaanen villapaita, sen alla laamapaita, jalaas pussihousut ja nukuun hetekalla tai olokipatjalla ihan tyytyvääsenä.
Velun kanssa juastihin aamusta iltahan mettässä eikä me peliänny olla siällä. Ei ennen vaharittu ja vaalittu tenavia vaan niiren annettihin touhuta omiansa.
Nykyysin jos jätät kläpin karunkulmaan vartiksi niin jo kohta joku sen viä ja vaatii lunnaita.

Ei ollu kuntasuunnittelua tai rakennuskaavaa, ei ympäristölautakuntaa, johtoryhmää, ei maakuntaliittua. Tehtihin vain niinkun hyvä tuli.

Eikä ollu peruskoulua, keskiasteen kouluutusta, koulutustakuuta, opinto-ohojaajaa, ei virikkeellisen päivähoiron ohojaajaa.
Oli vaan kunniootettu kansakoulunopettaja (kansankynttilä) rippikoulu ja jollakin hyväosaasella keskikoulu.

Jos jonku vaimonpuali kävi töis korin ulukopualella niin silloon mumma tai paappa hoiti kersoja.

Nykyysin ei kersaanvahti asu saman katon alla vaan 1-vuatiaita tenavia kiikutetahan erityispäiväkotihin kuureksi
tai viimmeistään ennen kukonlaulua kymmenien kilometrien päähän korkiakoulutuksen saanehen maisterin hoirettavaksi.

Ja vuarotöiren päätyttyä äijä viä 1-vuatiahan saamaan musiikkiperakokiaa musiikkileikkikouluhun turpotiisselillänsä, hypridi sähköautolla tai katumaasturillansa.

Liikaa raijatahan turhiin paikkoihin ihimisentainta senkin takia kun ei se pysty vastahankaan panna.

Ei ollu A-klinikkaa, miälenterveystoimistua, päihrehualtua, alakohoolin väärinkäyttyä, huumekoiraa, tyärajootteesia.
Oli vaan juappoja, kaappi ja tuurijuappoja, kylähulluja, törnävälle viätyjä.

Laiskoja sanottihin laiskooksi ja neekeriä neekeriksi.

Ei ollu avoliittoja, homoja, lepsoja, piiseksuaaleja, trans ihimisiä tai wokea.
Oli susiparia, pakkonaimisia, äpäräkersoja ja varmaan muutakin joista me ei tiänny viälä mitään . .

Poikkiavat pantihin sakilla järiestyksehen notta kyllä ennen oli helappua.

Ei ollu pyrokratiaa, reaalikorkua, heliporia, tikirahaa, optioota, osinkoja, roskapankkia, emua.
Oli kunnanjohtaja, pankinjohtaja, kunnanlääkäri, Härmänseurun kansanterveystyän kuntainliiton liittohallituksen varapuheenjohtaja, vuareosaston apulaas osastonhoitaja ja Etelä-Pohojanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän liittohallituksen nimittämä johtajalääkärin virka.

Ei ollu verisuanitautia, tukielinsairauksia, sykosomaattista oireyhtymää, rementtiaa, koronaa,  ylipainua, alipainua, bulimiaa, kuntosalivammoja, immuunipuolustustauteja eikä laktoosi-intoleranssia.
Oli vaan savipuolta ja variksensaappahia, lihavia ja laihoja ihimisiä, keuhkotautia, sotavammoja, lavantautia, espanjantautia, ruttoa ja paiseita, piiri ja lääni, terveyssisar ja Fossin Sanna.

Ei silloon jääty kitumahan, kualtihin pois joko tapaturmaasesti, maha-, rinta-, päätauthin tai vanhuutehen.

Ei ollu syntyvyyren säännöstelyä, ehkääsypilleriä, potenssilääkkehiä, kiarukoota, terilioontia, synnytyslaitosta eikä miähiä synnyttämäs.
Saunas oli hyvä ja lämpöönen syntyä ja joskus harvoon oli apuna kuppari-iita.

Olin yksin kotona kun synnyin, pöyrällä oli lappo jossa sanottihin tällee notta: "ota hellalta lihakeittua paa saappahat jalakoohin,
piimähinkki mukahan ja tuu sitte pellolle heinätöihin"   😂   😜

Kersat oli vahinkoja, joita sanottihin Herran lahajooksi. Niitä tuli yks jokavuasi, parahana kaks.

Ei ollu murkkuikää, omituusesti käyttäätyviä ja pukevia nuaria tai vanahoja, jos ei osattu käyttäätyä kunnolla, annethin tuppiremmiä niin kauan jotta osas.

Pahimmat viätiin saunan taa ja kopattiin luuvitosella ottahan.

Ei ollu ATK:ta, EU:ta, NMT:tä, GSM:ää, 5G:tä, HIV:iä, MTV:tä. Oli vaan YYA, AIV, UKK, CCCP, DDR, SKP, DDT.
Melekeen kaikki nämä on loppunu omahan maharottomuutehensa.

Kun luki Raamatun ja Juhani Ahon Rautatien, ei tarvinnu uneksia turhanpäivääsistä.

Oltihin rehellisiä, ahkeria, esivaltaa kunnioottavia, isänmaallisia, sopeutuvaasia, sisukkahia ja nöyriä.

Ennen kaikkia - OLTHIN ONNELLISIA ! Notta näin me ennen elettihin.