Käännös Suomeksi ei aina tee oikeutta asialle, ei siis toteuta asiayhteyttä teknisellä tasolla. | Etsi komennolla: Ctrl + F
DSP KAAVOJA (DSP= digitaalinen signaali prosessointi)
Itsenäinen (standalone = SA) 5G-verkko tarkoittaa sitä, ettei se tarvitse enää rinnalleen 4G-verkkoa osaksi toimintaansa, toisin kuin 5G:n alkuvaiheessa käytössä ollut non-standalone-verkko (NSA).
Asymmetric Digital Subscriber Loop. nopea ja aina auki oleva kiinteähintainen internetyhteys on sisältö- orientoitunut yhteys. Internetin standardi-yksityiskäyttäjän profiili on yksiselitteisesti sisältö- orientoitunut.
Kantavuus n. 4 kilometriä täydellä teholla. VDSL:ssä vain 1 km.digitaalinen internetyhteys tekniikka, jossa hyödynnetään kotiin tulevaa kuparipuhelinkaapelia. Olemassa olevat kuparikaapelit pystytään DSL-teknologialla muokkaamaan laajakaistaisiksi, parhaimmillaan useiden megabittien sekuntinopeuteen pystyviksi tiedonsiirtokanaviksi.
ADSL-internetyhteys on epäsymmetrinen, eli tieto ja palvelut liikkuvat eri suuntiin eri nopeuksilla: internetpalvelimelta käyttäjälle tiedonsiirtonopeus on selvästi suurempi kuin käyttäjältä palvelimelle. Käyttäjän kannalta tämä merkitsee, että internetsivut ja tiedostot latautuvat omalle koneelle nopeasti. Tiedon lähetystarve verkkoon päin on yleensä vähäisempää, mutta siinäkin ADSL on tuntuvasti puhelinmodeemi- tai ISDN-yhteyksiä nopeampi.
Järjestelyllä on myös tekninen peruste. Kun lähes koko siirtokapasiteetti voidaan varata yhdensuuntaiseen liikenteeseen, paluusuuntainen liikenne ei aiheuta häiriöitä ja siirtonopeutta voidaan nostaa. ADSL-signaali kulkee samassa puhelinkaapelissa kuin normaali puhesignaali. ADSL-signaalin taajuus on kuitenkin puhesignaalin taajuutta korkeampi, joten kaapelin ylä- ja alakaista voivat olla käytössä toisiaan häiritsemättä samaan aikaan.
Kodin puhelimella voi siis soittaa silloinkin, kun internetyhteys on auki. Puhe ja data kulkevat kuparikaapelia pitkin lähimpään puhelinkeskukseen, josta puhe välitetään eteenpäin puhelinverkkoon ja data DSL-keskittimen kautta internetverkkoon. Siirtonopeus riippuu myös etäisyydestä. Käyttäjälle ADSL-yhteyden siirtokapasiteetti on aina vakio, sillä kotiin tulee oma yksilöllinen yhteys. Tyypillisesti kotikäytössä olevat ADSL-yhteydet ovat siirtokapasiteetiltaan 256 kilobitistä kahteen megabittiin sekunnissa.
Se, kuinka laajakaistainen ADSL voi olla, riippuu käyttäjän tietokoneeseen liitetyn ADSL-modeemin ja puhelinkeskuksessa sijaitsevan DSL-keskittimen välisestä etäisyydestä. Kuparikaapelissa signaalit johdetaan eteenpäin sähköisesti. Kuparissa johdettava sähkösignaali vaimenee pitkällä matkalla varsin nopeasti. Alueverkoissa, kaupunkien ja kuntien sekä maiden ja mannerten välisissä tiedonsiirtoverkoissa käytetäänkin tyypillisesti kuitukaapelia, jossa signaalit ovat optisia ja vaimennus erittäin pientä. Kaupunkiolosuhteissa käyttäjän ADSL-modeemin ja DSL-keskittimen välinen etäisyys on tyypillisesti 1,5 - 2 kilometriä, jolloin tiedonsiirron nopeus voidaan nostaa jopa 8 megabittiin sekunnissa.
Etäisyyden kasvaessa tästä mahdollinen siirtokapasiteetti vähitellen pienenee. Harvaan asutuilla syrjäseuduilla etäisyys saattaa olla selvästi yli viisi kilometriä, jolloin ADSL-yhteys ei enää toimi. ADSL-yhteys on saatavilla 98 prosentissa Suomen kunnista, mutta saatavuudessa on taajama- ja haja-asutusalueiden välillä vielä suuria eroja. Koko maan kotitalouksista noin puolet sijaitsee alueilla, joissa ADSL-yhteys on tällä hetkellä teknisesti mahdollinen. Useita internetyhteyksiä samalla ADSL-yhteydellä.
Jos kotona tai toimistossa on useampi kuin yksi samalla ADSL-yhteydellä internetiin liitetty tietokone, jakautuu kapasiteetti samaan aikaan kaikkien nettiä käyttävien kesken. Koska ADSL-yhteys on pakettikytkentäinen, ei internetyhteys kuormitu kuin silloin, kun käyttäjä todella tekee jotain: lähettää tai vastaanottaa tietoa. Tietoa liikkuu harvakseltaan, joten yleensä useampi käyttäjä saa saman tiedonsiirtokapasiteetin jaetulla ADSL-yhteydellään kuin yksittäinenkin käyttäjä.
ATM - siirtoverkot Dynaamista ja vaihtelevaa tietoliikennettä varten. Puhelinyhtiöiden suosiossa on ATM-verkkotekniikka, jota voidaan ajaa SDH-yhteyden lisäksi useimpien muiden digitaalisten siirtoteiden yli. ATM-tekniikassa kaikki tieto on pilkottu 48 tavun mittaisiin paloihin, joihin liitetään viiden tavun mittainen otsikkotieto.
Otsikkotiedossa olevan virtuaalisen polku ja kanavatunnisteen avulla nämä 53 tavun mittaiset solut voidaan ATM"-kytkimissä ohjata mikropiirien avulla hyvin tehokkaasti haluttuun suuntaan. Useimmat kytkimet pystyvät estottomaan kytkentään vähintään 155 Mbit/s porttinopeuksilla, ja saatavilla on usean gigabitin nopeuksiinkin pystyviä kytkimiä. Ruuhkatilanteissa soluja voidaan lyhyen aikaa puskuroida, mutta sen jälkeen voidaan joutua osa soluista hylkäämään.
Hylkäämispäätöksessä otetaan huomioon tasapuolisuuden lisäksi eri yhteyksien mahdollisesti sovitut palveluluokat, joilla pyritään takaamaan tietylle liikenteelle sovittu siirtonopeus tai viiveen vaihtelu. ATM-yhteys voidaan hallita päästä päähän asti, jolloin on mahdollista varata esimerkiksi puheen siirtoa varten lähes virheetön vakionopeuksinen yhteys.
Siltaus (bridged/bridging)
+ Porttiohjauksien kanssa ei ilmene ongelmaa
+ DNS:n päivityksen voi automatisoida päätelaitteelta
+ Antaa teoreettisesti lisää nopeutta
- Laite on suoraan verkossa eli välissä ei ole erillistä palomuuria
- Ei pääsyä sisäverkkoon
- Ei pääsyä modeemin/reitittimen paikallishallintaan
Reititys (routed/routing)
+ Sisäverkon laitteet voivat keskustella keskenään
+ Modeemin/reitittimen palomuuri tarjoaa suojan
+ IP osoitteet eivät lopu kesken
+ Modeemin/reitittimen paikallishallintaan pääsee
+ Ulkoverkosta yhden IP:n taakse ohjautuvia porttikutsuja voi reitittää eri laitteille
+ Portteja voit avata myös käsin
- Teoreettisesti voi hidastaa liikennettä, ei kuitenkaan ole näkyvä ero nykylaitteilla
Silta yhdistää kaksi lähiverkkoa yhdellä toimialueella käyttämällä Media Access Control -osoitteita kohteiden määrittämiseen. Siltaliikenne ei ole reititettävissä, mikä tarkoittaa, että tiedot eivät voi liikkua yhdistettyjen verkkojen tai toimialueen ulkopuolella. Tarkastellaan nyt sillan ja reitittimen välistä eroa.
Reititin yhdistää myös kaksi lähiverkkoa ja siirtää liikennettä IP-osoitteiden kautta. Reitittimillä on älykkyyttä määrittää seuraava verkkopiste, jos osoite ei ole sen hallinnoidussa päätepistevalikoimassa. Reitittimet ymmärtävät liitettyjen verkkojen tilan ja muiden kuin paikallisten pakettien välittämisen.
Keskeinen ero sillan ja reitittimen välillä on se, että silta näkee nämä kaksi verkkoa yhtenä kokonaisuutena ja reititin näkee kaksi verkkoa erillisinä kokonaisuuksina.
Sillan ominaisuudet
Sillat ovat lähinnä toistimia. Ne lähettävät tietoja verkosta toiseen. Yksinkertaisessa sillassa on kaksi porttia - sisään ja ulos - ja se yhdistää vain kaksi verkkoa. Moniporttinen silta tarjoaisi sillan useiden verkkojen välille. Sillat käyttävät suodatustaulukoita päättääkseen, lähetetäänkö kehys edelleen vai pudotetaanko se sen perusteella, sisältyykö se yhdistettyjen asiakkaiden joukkoon.
Reitittimen ominaisuudet
Toisin kuin silta, jos reititin vastaanottaa paketin, jota ei ole tarkoitettu yhdistetylle asiakkaalle, se välittää paketin eteenpäin. Reitittimet ovat riippuvaisia reititystaulukosta tietääkseen seuraavan määränpään, jos se on reitittimen ylläpitämän osoitevarannon ulkopuolella.
Tyypillisessä reitittimessä on WAN-liitäntä ja LAN-liitäntä. WAN-yhteys on tarkoitettu kaikelle reitittimen varannon ulkopuoliselle liikenteelle ja LAN-yhteys paikallisille asiakkaille. Reititin sijaitsee missä tahansa yhdyskäytävässä - jossa yksi verkko kohtaa toisen - mukaan lukien jokainen läsnäolopiste Internetissä. Jotkut kuluttajareitittimet yhdistävät myös verkkokytkimen.
Voinko korvata sillan reitittimellä?
Koska sekä sillat että reitittimet yhdistävät verkot toisiinsa, ne voivat olla jossain määrin keskenään vaihdettavissa. Reititin voisi korvata sillan, joka yhdistää kaksi verkkoa. Mutta ei ole järkevää korvata reititintä sillalla, koska reitittimet voivat välittää muuta kuin paikallista liikennettä ja sillat yksinkertaisesti pudottavat liikennettä osoitteisiin, jotka eivät ole paikallisissa taulukoissaan.
Reitittimen älykkyys
Reititin tallentaa ja välittää datapaketteja, joista jokainen sisältää kohde- ja lähdeverkko-osoitteen, LAN- tai WAN-verkosta toiseen. Reitittimet ovat "älykkäämpiä" kuin sillat, koska ne löytävät parhaan reitin kaikille edellisen reitittimen tai lähiverkon pääteaseman heille lähettämille tiedoille.
Circuit Switched Public Data Network. Piirikytkentäinen yleinen tietoverkko
Langattoman/Langallisen reitittimen, yhdyskäytävän tai muun verkkolaitteen mahdollistama yhteyskäytäntö, jonka mukaan TCP/IP-verkon asetukset (IP-osoite, DNS, langaton oletusyhdyskäytävä) määrittyvät automaattisesti niitä pyytävään laitteeseen.
Web-sivustojen nimet IP-osoitteiksi muuntavan ISP-palvelimen IPosoite.
Laite, joka yhdistää tietokoneen puhelinlinjaan, joka puolestaan muodostaa yhteyden Internetiin.
Dense Wave Division Multiplexing. DWDM:n avulla voidaan kasvattaa valokaapelin siirtokapasiteettia. Se mahdollistaa jopa 80 erillisen datakanavan siirtämisen yhdellä valokaapelilla, kun kullekin kanavalle käytetään eri aallonpituuksia.
Enhanced Data for GSM Evolution. Teknologia, jonka avulla GSM-verkot pystyvät käsittelemään kolmannen sukupolven matkapuhelinpalveluja. EDGE tarjoaa kolme kertaa suuremman datakapasiteetin kuin GPRS. EDGEn avulla operaattorit voivat käsitellä kolme kertaa enemmän tilaajia kuin GPRS-tekniikalla, kolminkertaistaa tilaajakohtaisen datanopeuden tai lisätä ylimääräistä kapasiteettia puhepalveluihin. EDGE käyttää samaa TDMA (Time Division Multiple Access) -kehysrakennetta, loogista kanavaa ja 200 kHz:n kantoaaltoa kuin nykyiset GSM-verkot, joten nykyiset solukkorakenteet voidaan jättää ennalleen.
Tavallisin koti- ja yritysverkkojen (koaksiaalikaapeliin tai kierrettyyn parikaapeliin perustuva) lähiverkkotekniikka, joka mahdollistaa suurten tietomäärien käsittelemisen jopa 1 000 Mb/s:n nopeudella.
Frame Relay on alueverkko-tekniikka, jolla yhdistetään asiakkaan lähiverkkoja toisiinsa. Täsmällisemmin sanottuna sillä yhdistetään asiakasverkoissa olevat reitittimet toisiinsa. FR korvaa perinteisissä reititinverkoissa käytetyt reitittimien väliset kiinteät yhteydet FR-yhteydellä. Tällä ratkaisulla on pystytty säästämään kustannuksia multipleksoimalla useiden asiakkaiden tarvitsemat yhteydet samalle siirtotielle.
Frame Relay on tällä hetkellä keskeisin tekniikka toteutettaessa kansallisia ja kansainvälisiä yritysten eri toimipisteitä yhdistäviä suljetuja verkkoja. Frame Relay -verkko koostuu nopeilla yhteyksillä toisiinsa liitetyistä Frame Relay -solmuista. Yhdistettävät verkot liittyvät puolestaan kiinteillä yhteyksillä FR-solmuihin eli asiakasverkosta on FR-liittymä, johonkin Frame Relay -solmuun. FR-liittymien välille luodaan nk. puolikiinteitä yhteyksiä, joita pitkin asiakas voi siirtää dataa verkosta toiseen. Yhdessä FR-liittymässä voi olla noin 1000 loogista yhteyttä ja ne erotetaan toisistaan yhteysviitteellä eli DLCI-numerolla (Data Link Control Identifier).
Yhteysviitteet ovat liittymäkohtaisia eli yhteyden molemmissa päissä on omat usein toisistaan poikkeavat DLCI-numerot. Frame Relay on kohtalaisen uusi protokolla ja sen seurauksena se on optimoitu toimimaan nykyaikaisilla hyvälaatuisilla siirtoyhteyksillä. Tämän seurauksena siinä ei ole lainkaan vuonohjausta tai virheenkorjaus vaan näiden ongelmien hoitaminen on jätetty ylempien kerrosten huoleksi. Frame Relay-kehyksen alkulipun arvo on 7E ja sitä seuraa yhteysviitekenttä (DLCI) ja ruuhkanhallintabitit FECN, BECN ja DE.
Vaikka FR:ssa ei ole varsianaista vuonohjausta FR-solmu voi kuitenkin ruuhkatilanteessa asettaa menosuuntaan FECN-bitin ja tulosuuntaan BECN-bitin päälle ja tällä tavalla kertoa ruuhkatilanteesta. Kun vastapää havaitsee nämä bitit se voi hidastaa lähettämistä. DE-kenttä puolestaan mahdollistaa ruuhkatilanteissa eri pakettien käsittelyn eri prioriteetilla. Jos solmu havaitsee ruuhkaa, se heittää ensin roskiin ne paketit, joissa on asennettuna DE-bitti pystyyn. Frame Relay siirtää tietoa DLCI-kentän osoittaman yhteyden toiseen päähän ottamatta mitään kantaa siirrettävän informaation sisältöön.
Palvelua käyttävien laitteiden onkin sovittava kuljetettavaan tietoon liitettävistä tunnisteista, jotta informaatio osataan käsitellä oikein yhteyden toisessa päässä. Tätä varten on laadittu suositus RFC 1490 Multiprotocol Interconnect over Frame Relay (alkuperäinen suositus RFC 1294). Suosituksessa käsitellään protokollien kapsulointi Frame Realy verkossa, määrittelemällä kullekin siirrettävälle protokollalle oman protokollatunnuksen, joka erottaa sen muista protokollista.
Jos esimerkiksi FR-yhteyden yli siirretään TCP/IP-paketteja, datakentän alussa on kapselointitunnus 03 ja sen jälkeen IP-protokolalla tunnus on CC.
General Packet Radio Service. Matkapuhelinverkoissa käytettävä pakettikytkentäinen tekniikka, joka mahdollistaa langattoman internetin ja muuan dataliikenteen. GPRS-verkon tiedonsiirtonopeus on nelinkertainen tavanomaisiin GSM-järjestelmiin verrattuna.
Koska palvelu on pakettikytkentäinen, tilaajat ovat aina yhteydessä verkkoon ja online-tilassa, joten palvelujen käyttö on nopeaa ja helppoa.
Global System for Mobile Communications. GSM on yleiseurooppalainen matkapuhelinstandardi joka mahdollistaa puheen ja datan siirron radioteitse matkapuhelinverkossa. GSM-standardi mahdollistaa saman matkapuhelimen toimimisen useassa maassa ja useiden GSM-operaattoreiden toimimisen samalla alueella yhtäaikaisesti.
GSM-järjestelmä perustuu 1990-luvun digitaalitekniikkaan, minkä ansiosta kaikki liikenne siirtyy radiotiellä salatussa digitaalimuodossa.
High Speed Circuit Switched Data) jonka tavoitteena on turvata GSM-verkon kilpailukyky lähitulevaisuuden aikana voimakkaasti kehittyvillä ja kilpailluilla markkinoilla. HSCSD, tunnetaan myöskin englannin kielisellä nimellä multislot, tuo käyttäjille mahdollisuuden siirtää tietoa piirikytkentäisellä yhteydellä käyttäen useampaa kanavaa samanaikaisesti. Lisäksi kunkin kanavan siirtonopeus nousee nykyisestä 9,6 kbit/s jopa 14,4 kbit/s.
Tämä tulee mahdollistamaan kokonaan uuden tyyppisten sovellusten ja palveluiden käytön GSM-verkossa, kuten esimerkiksi reaaliaikaisen videokuvan siirron. On useissa GSM-verkoissa oleva uusi teknologia. HSCSD mahdollistaa useamman aikavälin käytön samanaikaisesti tietoa lähetettäessä ja vastaanotettaessa. HSCSD-yhteyden avulla voit jopa kaksin- tai kolminkertaistaa tiedonsiirtonopeuden.
HSCSD-verkoissa sinulla on käytössäsi useampi aikaväli samaan aikaan. Kun lähetät ja vastaanotat sähköpostia, voit valita käyttöösi kaksi aikaväliä lähetystä ja kaksi aikaväli vastaanottoa varten nopeuttaaksesi tiedonsiirtoa merkittävästi. Kun olet lataamassa Internet-sivuja, voit valita käyttöösi kolme aikaväliä vastaanottoa ja yhden aikavälin lähetystä varten, kolminkertaistaen näin latausnopeuden 43,2 kilobittiin sekunnissa.
HSCSD-yhteyden avulla säästät aikaa lähettäessäsi ja vastaanottaessasi sähköpostia sekä ladatessasi sivuja Internetistä. Ja koska matkapuhelimesi lasku muodostuu palveluihin käyttämäsi ajan mukaan, voit myös säästää selvää rahaa. Kaiken lisäksi säästät hermojasi, sillä sinulta ei kulu enää niin paljon aikaa Internet-sivujen tai sähköpostien latautumisen odotteluun.
HSCSD ei ainoastaan nopeuta nykyisten sovellusten käyttöä vaan mahdollistaa myös kokonaan uusien sovellusten hyödyntämisen. Sellaisten, joita olisi mahdotonta tai ainakin mahdottoman hidasta pyörittää 9,6 tai edes 14,4 kbps:n tiedonsiirtonopeuksilla. Sellaisten sovellusten kuten videoneuvottelujen ja suoratoistoisen videokuvan. HSCSD mahdollistaa nyt kaiken tämän korkeilla tiedonsiirto nopeuksillaan. HSCSD-palvelujen saatavuus riippuu GSM-verkon kapasiteetista.
Information Access Service. Kertoo laitteelle tarjolla olevat palvelut. Internet-palveluntarjoaja. Yritys, joka mahdollistaa Internet-yhteyden.
Osoite, joka yksilöi verkkoon kytketyn tietokoneen tai muun laitteen.
Mitä eroa on IPv4:n ja IPv6:n välillä? Ilmeisin ero on, että IPv4 käyttää 32-bittistä osoitetta, kun taas IPv6 käyttää 128-bittistä osoitetta. Tämä tarkoittaa, että IPv6 tarjoaa 1 028 kertaa enemmän osoitteita kuin IPv4, mikä ratkaisee olennaisesti "osoitteiden loppumisen" -ongelman (ainakin lähitulevaisuudessa).
IPv4: n teoreettinen raja on 4,3 miljardia osoitetta, mikä oli enemmän kuin tarpeeksi vuonna 1980. Mutta kun Internet kasvoi ja muuttui maailmanlaajuiseksi, osoitteet loppuivat nopeasti, etenkin nykypäivän älypuhelinten ja IoT-laitteiden aikakaudella.
IPv4-osoitteet ovat loppuneet internetistä 1990-luvulta lähtien. Vaikka älykkäät insinöörit ovat löytäneet tapoja kiertää ongelma, ei kestänyt kauan ennen kuin pysyvämpää korjausta tarvittiin. IPv6 kehitettiin ratkaisemaan nämä kapasiteettiongelmat lopullisesti, ja sitä tarvittiin, kun IPv4 ei enää kestänyt kuormitusta.
Tällä hetkellä IPv4 on rinnakkain Internetissä uudemman version kanssa, vaikka lopulta kaikki käyttää IPv6: ta. Vanhojen IPv4-laitteiden korvaaminen olisi kohtuuttoman kallista ja häiritsevää, joten IPv6 otetaan hitaasti käyttöön, kun vanhempia IPv4-laitteita poistetaan käytöstä.
Mikä on IPv6? Internet Protocol version 6 eli IPv6 otettiin ensimmäisen kerran käyttöön 1990-luvun lopulla korvaamaan IPv4. Se käyttää 128-bittisiä osoitteita, jotka on muotoiltu kahdeksaksi neljän heksadesimaaliluvun ryhmäksi, jotka on erotettu kaksoispisteillä. IPv6 on ratkaisu, joka vastaa IPv4:n suhteellisen rajalliseen määrään IP-osoitteita. IPv6:ssa ei ole enää pulaa mahdollisten osoitteiden kokonaismäärästä.
IPv6 sallii teoreettisesti 340282366920938463463374607431768211456 tai 3.4×1038 osoitetta. Tämä tarkoittaa, että jokaisella Internet-laitteella voi olla yksilöllinen IPv6-osoite. Esimerkki IPv6-osoitteesta näyttää tältä - 2002:0de6:0001:0042:0100:8c2e:0370:7234 - mutta on olemassa tapoja lyhentää tätä melko kömpelöä merkintää.
IP-osoitteiden tarjonnan lisäämisen lisäksi IPv6 korjasi myös IPv4:n monia puutteita – joista tärkein oli turvallisuus, johon syvennymme myöhemmin.
IPv4 vs. IPV6 IPv6: n tulo toi lisää toimintoja IP-osoitteiden lisäksi. Esimerkiksi IPv6 tukee monilähetysosoitetta, joka mahdollistaa kaistanleveyttä vaativien pakettivirtojen (kuten multimediavirtojen) lähettämisen useisiin kohteisiin samanaikaisesti, mikä vähentää verkon kaistanleveyttä. Mutta onko IPv6 parempi kuin IPv4? Otetaan selvää.
IPv6: lla on uusi ominaisuus nimeltä automaattinen määritys, jonka avulla laite voi luoda IPv6-osoitteen heti, kun se käynnistyy ja asettaa itsensä verkkoon. Laite aloittaa etsimällä IPv6-reititintä. Jos sellainen on olemassa, laite voi luoda paikallisen osoitteen ja maailmanlaajuisesti reititettävän osoitteen, mikä mahdollistaa pääsyn laajempaan Internetiin. IPv4-pohjaisissa verkoissa laitteiden lisääminen on usein tehtävä manuaalisesti.
IPv6:n avulla laitteet voivat pysyä yhteydessä useisiin verkkoihin samanaikaisesti. Tämä johtuu yhteentoimivuudesta ja määritysominaisuuksista, joiden avulla laitteisto voi automaattisesti määrittää useita IP-osoitteita samalle laitteelle.
IPv4 vs. IPv6: Nopeuden vertailu Miten IPv4 ja IPv6 vertautuvat nopeuteen? Tietoturvablogi Sucuri suoritti sarjan testejä, joissa he havaitsivat, että suorissa yhteyksissä IPv4 ja IPv6 tuottivat saman nopeuden. IPv4 voitti toisinaan testin.
Teoriassa IPv6:n pitäisi olla hieman nopeampi, koska syklejä ei tarvitse tuhlata NAT:iin (Network Address Translation). Mutta IPv6: lla on myös suurempia paketteja, mikä voi hidastaa sitä joissakin käyttötapauksissa. Mikä todella tekee eron tässä vaiheessa, on se, että IPv4-verkot ovat kypsiä ja siten erittäin optimoituja, enemmän kuin IPv6-verkot. Joten ajan ja virityksen myötä IPv6-verkot nopeutuvat.
IPv4 vs. IPv6: Tietoturvavertailu IPv6 on rakennettu parempaa turvallisuutta ajatellen. IP Security (IPSec) on sarja IETF-suojausprotokollia tietoturvaa, todennusta ja tietojen eheyttä varten, ja se on täysin integroitu IPv6:een. Asia on, että IPSec voidaan myös integroida täysin IPv4: ään. Internet-palveluntarjoajien tehtävänä on toteuttaa se - eivätkä kaikki yritykset tee.
IPv6-suojaus IPv6 on suunniteltu päästä päähän -salaukseen, joten teoriassa IPv6:n laaja käyttöönotto vaikeuttaa mies välissä -hyökkäyksiä merkittävästi.
IPv6 tukee myös turvallisempaa nimenselvitystä. SEND (Secure Neighbor Discovery) -protokolla lisää suojauslaajennuksen NDP (Neighbor Discovery Protocol) -protokollaan, joka käsittelee muiden verkkosolmujen löytämisen paikallisesta linkistä. Oletuksena NDP ei ole turvallinen, joten se voi olla altis haitallisille häiriöille. SEND suojaa NDP:n IPsecistä riippumattomalla salausmenetelmällä.
Alkuperäisen IPSecin ansiosta IPv6 tarjoaa kaksi suojausotsikkoa, joita voidaan käyttää erikseen tai yhdessä: Authentication Header (AH) ja Encapsulating Security Payload (ESP). Authentication Header tarjoaa tietojen alkuperän todennuksen ja suojauksen toistohyökkäyksiltä, kun taas ESP tarjoaa yhteydettömän eheyden, tietojen alkuperän todennuksen, suojauksen toistohyökkäyksiltä ja rajoitetun liikennevirran luottamuksellisuuden sekä yksityisyyden ja luottamuksellisuuden hyötykuorman salauksen avulla. IPv4: llä voi olla tämä suojaus myös, jos IPSec toteutetaan verkossa.
IPv4-suojaus IPv4:ää on päivitetty merkittävästi vuosien varrella, joten ero IPv4:n ja IPv6:n suojauksen välillä ei ole poikkeuksellinen. Sama IPv6:n IPSec on nyt saatavilla IPv4:lle. Se on sekä verkko-operaattoreiden että loppukäyttäjien vastuulla omaksua ja käyttää – joten oikein määritetty IPv4-verkko voi olla yhtä turvallinen kuin IPv6-verkko.
IPv6:n lisäedut IPv6 mahdollistaa julkisen allekirjoitusavaimen – puolet epäsymmetrisestä salausjärjestelmästä, toinen on yksityinen avain – sitomisen IPv6-osoitteeseen. Tuloksena olevan kryptografisesti luodun osoitteen avulla käyttäjä voi osoittaa "todisteen omistajuudesta" tietylle IPv6-osoitteelle ja vahvistaa henkilöllisyytensä. Tätä toimintoa on mahdotonta jälkiasentaa IPv4:ään nykyisellä 32-bittisen osoitetilan rajoituksella.
Uusi protokolla mahdollistaa myös päästä päähän -liitettävyyden IP-kerroksessa poistamalla tarpeen Network Address Translation (NAT) -menetelmälle, joka on yksi IPv4-osoitteiden säästämiseen suunnitelluista kiertotavoista. Tämä murros avaa oven uusille ja arvokkaille palveluille. Vertaisverkkoja on helpompi luoda ja ylläpitää, ja palveluista, kuten VoIP ja Quality of Service (QoS), tulee vankempia.
IPv6 tuo myös mahdollisuuden kuulua useisiin verkkoihin samanaikaisesti, yksilöllisellä osoitteella jokaisessa verkossa ja mahdollisuuden yhdistää useita yritysverkkoja ilman uudelleenosoitetta.
Lopulta: Onko IPv6 parempi? Yleensä, mutta ei aina. Jos kysyt itseltäsi: "Pitäisikö minun käyttää IPv6:ta?", lue lisää ennen päätöksen tekemistä.
IPv6:n poistaminen käytöstä Windowsissa, Macissa ja Linuxissa Koska hyvin harvat VPN-palvelut tukevat IPv6:ta, fyysisen verkkokorttisi IPv6-liikenne voi vuotaa tietoja verkkotoiminnastasi tai laitteistosi MAC-osoitteesta. Tästä syystä, jos Internet-palveluntarjoajasi tukee IPv6:ta, mutta käytät VPN:ää, sinun tulee poistaa IPv6 käytöstä järjestelmässäsi.
Ensimmäinen asia on selvittää, tukeeko Internet-palveluntarjoajasi IPv6: ta. Comcast erityisesti tekee ja pitää siitä paljon melua. Monet tunnetut Internet-palveluntarjoajat eivät kuitenkaan tee, kuten Spectrum (jonka saatat tuntea nimellä Time Warner tai Road Runner). Tämä sivusto auttaa sinua selvittämään, tukeeko Internet-palveluntarjoajasi sitä.
Jos IPv6-yhteystestissä lukee "Ei tueta", olet kunnossa eikä IPv6-osoitteesi vuoda. Spektri kuuluu tähän luokkaan. Jos IPv6-yhteystestissä lukee "Tuettu", sinun kannattaa harkita IPv6:n poistamista käytöstä käyttöjärjestelmässäsi.
Ohjeet IPv6:n poistamiseksi käytöstä ovat saatavilla Windowsille, MacOS:lle ja Linuxille.
Miksi emme vaihda IPv6:een pysyvästi? Teemme sen aikanaan. Vanhojen teknologioiden kuoleminen kestää kauan, eikä vaihto korvaavaan tekniikkaan ole koskaan niin nopeaa kuin sen kannattajat haluaisivat. IPv6:een siirrytään pysyvästi, mutta sen saavuttaminen vie vuosikymmeniä. Internet Society raportoi viime vuonna, että maailmassa on 24 maata, joissa IPv6 on yli 15% IP-liikenteestä, ja 49 maata, jotka ovat ylittäneet 5%: n kynnyksen. Joten siirtyminen IPv4: stä IPv6: een etenee hyvin hitaasti.
IP-osoitteen suojaaminen Miksi suojata IP-osoitteesi? Kun IP-osoitteesi ja sijaintisi näkyvät, altistat itsesi erilaisille turvallisuus- ja tietosuojaongelmille, kuten:
• Pakettien nuuskiminen: Hakkerit voivat tarkkailla IP-liikennettäsi nuuskimisena tunnetussa käytännössä saadakseen selville arkaluontoisia tietoja sinusta, kuten verkkopankkitoimintasi.
• Valvonta: Internet-palveluntarjoajasi, nuuskijat ja jopa hallitukset voivat vakoilla verkkoliikennettäsi.
• Geoblokkaus: Verkkosivustot voivat nähdä sijaintisi ja syrjiä sinua sen perusteella. Ne voivat estää sisältöä ja jopa nostaa hintoja.
Lähde Avast
Integrated Services Digital Network) on digitaalinen tapa siirtää dataa normaalia puhelinyhteyttä hyväksi käyttäen.
Laite, joka yhdistää tietokoneen kaapelitelevisioverkkoon, josta puolestaan saadaan yhteys Internetiin.
Vähintään kaksi (langatonta ja langallista) laitetta, tiedostojen, ohjelmien, tulostinten ja muiden resurssien yhteiskäyttöä varten.
Aina auki oleva nopea Internet-yhteys. Esimerkiksi ISDN, kaapelimodeemi, DSL ja satelliitti mahdollistavat laajakaistayhteyden, toisin kuin puhelinmodeemi.
(Local Area Network) - Lähiverkko
Järjestelmä, jossa toistensa lähellä sijaitsevia tietokoneita ja muita laitteita on kytketty yhteen resurssien, kuten Internet-yhteyden, tulostimien, tiedostojen ja levyasemien yhteiskäyttöä varten. Viestintä langattomien laitteiden välillä tapahtuu korkeataajuuksisilla radioaalloilla.
Langattoman viestinnän monitoimilaite, jossa on langaton liityntäpiste ja mahdollisesti Ethernet-keskitin ja muita toimintoja.
Kaupallinen tai julkinen paikka, jossa voi käyttää langattomia Internetyhteyksiä ilmaiseksi tai tunti- tai päiväveloituksella.
Langattomilla toiminnoilla varustetun tietokoneen käyttäjä voi muodostaa yhteyden Internetiin näissä paikoissa. Hotspotista käytetään toisinaan nimitystä coolspot.
Yksilöllinen, 12-numeroinen tunniste, jonka valmistaja on antanut verkkolaitteelleen.
(Metropolitan Area Network) kaupunkiverkko
OFDM:ssä siirrettävä datavirta jaetaan useampaan rinnakkaiseen datavirtaan. Tätä kutsutaan multipleksaukseksi. Datavirrat ovat kaistaltaan kapeita ja niiden keskifrekvenssit ovat toisiinsa nähden ortogonaalisia. Ortogonaalisuus tarkoittaa sitä, että yhden kantoaallon taajuuden ollessa keskikohdassaan muiden aaltojen amplitudi on nollassa. Niinpä kantoaallot eivät vaikuta toisiinsa häiriöllisesti. Kantoaaltojen ortogonaalisuus voidaan varmistaa sillä, että ne pidetään oikealla etäisyydellä toisistaan. OFDM:ssä multipleksaaja välittää datavirrat lähettimen modulaattoriin. Modulaattori puolestaan muuntaa datavirtojen digitaalisen informaation analogiseksi signaaliksi, jotta datavirrat voitaisiin siirtää rinnakkaisina. Vastaanottavassa päässä demodulaattori ja demultiplekseri huolehtivat tulevien analogisten signaalien muuntamisesta alkuperäisen datavirran muotoon.
Suojauskeinot, jotka estävät ulkopuolisia käyttämästä paikallisen lähiverkon resursseja.
Personal Area Network. Bluetoothin avulla muodostettua laiteverkkoa sanotaan PANiksi tai WPANiksi (Wireless PAN). Verkko järjestyy automaattisesti, kun laitteet tuodaan toistensa läheisyyteen. Siirtonopeudeltaan (max. 723.2 kbps) Bluetooth riittää videon ja multimedian siirtoon. Wireless Personal Area Networking (WPAN) toimii pienellä alueella (noin 10 metrin säteellä). Wireless Local Area Networking.
PCM-tekniikan lähtökohta on puhelinverkkojen yhteydessä käsitelty puheen digitalisoiminen. Sen mukaanhan analogiset puhesignaalit multipleksoidaan yhdeksi digitaaliseksi bittijonoksi. PCM-yhteydelle multipleksoitavien puhesignaalien määrä vaihtelee käytettävissä olevan standardin mukaisesti.
Euroopassa on käytössä CCITT:n määrittelemä 30 kanavainen ja Yhdysvalloissa Bellin laboratorioissa kehitetty 24 kanavainen järjestelmä. Vaikka molemmissa järjestelmissä käytetään 8 kHz näyteenottotaajuutta ja 64 kbit/s siirtonopeutta, ne eroavat toisistaan kanavamäärän lisäksi mm. merkinantonsa ja tahdistuksen osalta. Eurooppalaisen PCM:n 30 puhesignaalia multipleksoidaan alla olevan kuvan mukaisesti samalle yhteydelle. Koska PCM on aikajakoinen kanavointitekniikka, kullekkin 64 kbit/s kanavalle varataan oma aikaväli (aikavälit 1-15 ja17-31). Lisäksi kehyksessä on yksi aikaväli tahdistukselle (aikaväli 0) ja yksi merkinannolle (aikaväli 16).
Tarkastelemme seuraavassa tarkemmin näitä erikoisaikavälejä. Aikaväliä nolla käytetään tahdistukseen ja verkkosignalointiin. Tahdistuksella tarkoitetaan sitä, miten vastaanottopään laitteet voivat tunnistaa aikavälien alkamis- ja päättymiskohdat tulevasta bittivirrasta. PCM:ssä tämä on järjestetty siten, että aikavälissä 0 lähetetään tietty bittijono. Kun vastaanottaja havaitsee kyseisen bittijonon, se tietää aikavälin 0 paikan ja sen myötä myös muiden aikavälien sijainnin. Aikavälissä 0 lähetettävän tahdistusbittijonon on oltava sellainen, että se esiintyy harvoin muualla kehyksessä. Tämä voitaisiin saada aikaiseksi esimerkiksi pitkällä merkkijonolla, joka pilkotaan useiden peräkkäisten kehysten aikaväliin 0.
Kyseinen järjestely kuitenkin hidastaisi tahdistumista, sillä ensin olisi löydettävä merkkijonon aloittava kehys ja sen jälkeen esimerkiksi neljä seuraava kehystä (jos käyttäisimme 40 bitin tahdistusjonoa). Eurooppalaisessa PCM:ssä onkin otettu käyttöön järjestely, jossa on käytössä vain yksi seitsemän bitin mittainen merkkijono (Frame Alligment Signal, FAS). FAS-jono lähetetään joka toisen kehyksen aikavälissä nolla. Tahdistus saavutetaan kun vastaanottaja löytää bittijonosta sekvenssin FAS, non FAS, FAS kolmen kehyksen jaksossa.
Aikaväli 16 on varattu PCM-järjestelmän kanavakohtaista merkinantoa varten. Sen avulla voidaan kertoa milloin käyttäjä on nostanut tai laskenut luurin jne. Merkinantokanavan käyttö kanavakohtaisessa ja yhteiskanavamerkinannossa ei kuulu tämän opintojakson piiriin. PCM-verkossa on käytössä kolmenlaisia komponentteja: kanavointi- ja johtolaitteita sekä toistimia. Kanavointilaitteen tehtävänä on multpleksoidaan useita alemman tason signaaleja yhdeksi ylemmäntason signaaliksi. Johtolaitteet puolestaan huolehtivat bittien siirtämisestä siirtotielle ja toistimet vahvistavat ja korjaavat vaimentuneita ja vääristyneitä signaaleja.
PDH kehitettiin puheen digitoimisen myötä tekniikaksi, jolla voidaan hyödyntää verkon siirtokapasiteettia tehokkaammin. Keskeisesti tekniikan kehittymiseen vaikuttivat puheendigitoinnissa tehdyt valinnat: Näytteenottotaajuus 8kHz Kvantisointi 8-bittiä PDH-hierarkia muodostuu aikajakoisella kanavoinnilla suoritettavasta yhteyksien lomittelusta. * Hierarkian perusnopeus on yhden puhekanavan vaatima bittinopeus * Näitä puhekanavia kanavoidaan yhteydelle ryhmiksi: 30-puhekanavaa 120-puhekanavaa 480-puhekanavaa 1920-puhekanavaa YHTEENVETO: PDH kehitettiin digitaalisen puheen siirtämiseen PDH idea oli mahdollistaa useamman puhelun välittäminen yhdellä johdolla Dataliikenteelle PDH ei ole optimaalinen siirtomedia. Dataliikennettä voidaan´kuitenkin siirtää varsin hyvin PDH:ssa PDH-tekniikkana: Perustuu 8-bitin aikaväleihin, joita on 32- kappaletta E1-kehyksessä. E1-kehyksiä generoidaan 125us välein --> 2Mbps
Laajakaistayhteys, jossa tietojensiirron lisäksi käytetään käyttöoikeuksien tarkistusta.
(Packet Switched Public Data Network) Paketti kytkentäinen yleinen tietoverkko
kiinteä puhelinverkko, lankapuhelinverkko
Tietojen muuntaminen siten, että niitä ei voi lukea ilman lupaa. Tavallisesti salauksen purkamiseen tarvitaan yksilöllinen avain. WEP ja WPA ovat salauskäytäntöjä.
Verkkoon kytketylle tietokoneella tai muulle laitteelle annettu pysyvä osoite.
Siirtonopeuksien ja varmistusvaatimusten kasvaessa edelleen on kehitetty myös uutta siirtoverkkotekniikka. Euroopassa tämä uusi tekniikka kulkee nimellä Syncronous Digital Hierarchy (SDH). nykyisin puhelinyhtiöt ovat siirtyneet SDH - tekniikan käyttöön, joka mahdollistaa joustavamman kanavoinnin toteuttamisen ja rengasmaiset varmistukset. SDH"-yhteydestä voidaan helposti poimia halutun nopeuksisia kanavia eri tarkoituksiin, mutta silti sitä ei ole tarkoitettu dynaamiseen yhteydenmuodostukseen ja vaihtelevan nopeuksisille tietoliikenneyhteyksille.
Verkolle annettava nimi. Yksilöllinen verkon tunnus, jota langattomaan lähiverkkoon kytketyt laitteet käyttävät. Tämä nimi näkyy, kun tietokoneessa näytetään käytettävissä olevat langattomat verkot. Tietyt valmistajat käyttävät termiä ESSID (Extended Services Set Identifier).
TIESITKÖ... Julkisilla langattomilla verkoilla on 31 miljoonaa käyttäjää koko maailmassa vuoteen 2007 mennessä.
Miljonääri Elon Musk in ylläpitämä kallis satelliitti nettiyhteys. Epävarma ja liittymien lisääntyessä hidastuva järjestelmä.
Kuukausimaksu Suomessa $85-$110. Laitteisto $519-$2799. Nopeus 50-200 megabittiä/s
Verkon yhteyskäytäntö, jonka mukaan tietopaketteja lähetetään verkossa.
UMTS (Universal Mobile Telecommunications System) on kolmannen sukupolven (3G) matkaviestintäteknologiaan pohjautuva verkko, joka toimii GSM-verkon rinnalla. UMTS-verkko käyttää omia tukiasemia ja toimii maantieteellisesti valikoidulla alueella. UMTS-verkko on käytössä suurimmissa kaupungeissa ja käyttöalue laajenee kysynnän kasvaessa. UMTS-verkko perustuu WCDMA-tekniikkaan, joka tarjoaa toistaiseksi nopeimmat tiedonsiirtopalvelut matkaviestintäverkossa. UMTS-verkossa on käytettävissä sekä piirikytkentäinen että pakettikytkentäinen tiedonsiirtotekniikka. UMTS-verkko toimii saumattomasti yhteen GSM-verkon kanssa. UMTS-tekniikan hyödyntäminen edellyttää UMTS-verkkoon sopivan puhelimen/tietoliikennekortin käyttöä. UMTS-verkon pakettikytkentäinen tiedonsiirtotekniikka on liittymän peruspalveluna Pakettikytkentäisen UMTS-tiedonsiirtotekniikan avulla matkapuhelinasiakkaat saavat käyttöönsä kiinteän verkon ADSL-liittymiin verrattavissa olevan tiedonsiirtonopeuden, joka parantaa mm. sähköpostien ja www-sivujen langatonta käytettävyyttä merkittävästi. UMTS-verkon pakettikytkentäinen tiedonsiirto on assymetristä. UMTS-verkon piirikytkentäinen tiedonsiirtotekniikka mahdollistaa datapuhelun soittamisen matkapuhelinliittymällä.
LAN, WAN, PAN, CAN, MAN, SAN, WLAN, WCDMA, Wi-Fi, W-LAN, VLAN, WPA, VPN ja muut. Katso alta Suomeksi tekstitetty video
Wide Area network. Kaukoverkko (Lähitulevaisuudessa DATA,- PUHE- JA TV-PALVELUT YHDISTETTY SAMAAN TIETOVERKKOON jossa VoIP MUKANA) Tänään marraskuussa 2004 yrityksillä todellisuutta.
Wideband Code Division Multiple Access. Laajakaistainen radioliikennetekniikka runsaasti kapasiteettia vaativiin kuten internet-, multimedia- ja videosovelluksiin. WCDMA on hallitseva 3G-tekniikka, joka tarjoaa korkeampaa kapasiteettia puheelle ja datalle ja nopeampia datayhteyksiä. WCDMA toimii uudella 5 megahertsin kantoaallon taajuudella ja se tarjoaa 50 kertaa nopeammat yhteydet kuin nykyinen GSM-verkko (ja 10 kertaa nopeammat yhteydet kuin GPRS-verkko). Uusien ja nopeampien datapohjaisten mobiilipalvelujen vaatima kapasiteettitarve vauhdittaa vaiheittaista siirtymistä nykyjärjestelmistä WCDMA-järjestelmiin. WCDMA mahdollistaa nykyisen käytössäolevan taajuuden paremman hyödyntämisen ja kustannustehokkaammat verkkoratkaisut. Operaattorit voivat siirtyä vaiheittain GSM-verkoista WCDMA-verkkoihin ja samalla hyödyntää tehtyjä investointeja uudelleenkäyttämällä GSM-runkoverkko ja 2G/2.5G-palveluja.
Langattoman verkon suojauskäytäntö, joka perustuu numerosarjoja hyödyntävään salaukseen.
Langattoman verkon 802.11-standardin mukainen tekniikka, joka tarkoittaa 802.11-tuotteiden välistä yhteentoimivuutta.
Wireles Local Area Network. - Langaton Lähiverkko. (W-LAN) toimii alueella jonka säde olosuhteista ja käytetystä tekniikasta riippuen on noin 2-200 metriä.
Virtual Local Area Networks. [Virtual LAN] Virtuaaliverkko) VLAN verkolla voidaan kätevästi muodostaa erilaisia domain alueita. Eli VLAN on loogisesti lähiverkko, koska samassa fyysisessä lähiverkossa voi olla useita erillisiä loogisia lähiverkkoja. Lähiverkkotekniikka (Ethernet mukaanlukien) mahdollistaa usean erillisen "lähiverkon" toimimisen samassa verkkoinfrastruktuurissa.
Virtuaali LANit konfiguroidaan verkon kytkimissä. Kukin verkon osa määritellään kuulumaan yhteen tai useampaan VLANiin. Runkoverkossa paketit kulkevat "tägättynä" eli aliverkkon tunnuksella leimattuna.
Tekniikka määritellään :
IEEE:n standardissa 802.1Q joka mahdollistaa rinnakkaiset virtuaaliverkot.
IEEE 802.1p mahdollistaa liikenteen priorisoinnin
IEEE 802.1w mahdollistaa nopean toipumisen vikatilanteista
Loppukäyttäjät kuuluvat yleensä vain yhteen VLANiin (oman palveluntarjoajansa VLAN). Jos taloverkko on erotettu alueverkosta taloyhtiön reitittimellä, kuuluu vain tämä reitittimen portti palveluntarjoajan VLANiin. Taloverkko on täysin erillinen lähiverkko, jossa kylläkin voidaan käyttää VLANeja asuntojen erottamiseen toisistaan. Käytetyistä laitteista riippuen samassa verkon osassa voi olla 16 - 4000 erillistä verkkoa. Alla videotietoa
Määritykseen perustuva, yhteentoimiva langattoman verkon suojausmenetelmä, jossa tarvitaan suojauslause (salasana). Alla videotietoa
(Virtual Private Network) Virtuaalinen erillisverkko, VPN-tekniikassa erilliset verkot on suojattu vahvalla salakirjoitustekniikalla, kryptografialla. VPN-tekniikaa käyttävät laitteet näkevät alueverkon IP-verkkona, jossa käytetään suljetun verkon paikallisosoitteita (muotoa 10.x.y.x, RFC1918 ). Verkko voidaan jakaa useammaksi erilliseksi lähiverkoksi joiden välillä suoritetaan reititystä. Alla videotietoa
Hitaimmasta
Teoreettisesti 9,6 kilobittiä sekunnissa, eli noin viidennes tavallisesta modeemiyhteydestä (nimellisesti 56 kbps). Käytännön tiedonsiirtonopeus on tyypillisesti vain noin 6 kbit/s.
Teoreettisesti 14,4 kilobittiä sekunnissa. Tyypillisessä ratkaisussa käytetään neljän kanavan yhdistelmää niin, että kanavista kolme siirtää dataa käyttäjän suuntaan ja yksi käyttäjältä poispäin, jolloin teoreettiset siirtonopeudet ovat 43,2 kbps (käyttäjälle) ja 14,4 kbps (poispäin).
Teoreettisesti 40-50 kbit/s. Nopeus käyttäjältä poispäin on 20 kbit/s. Yhteyden teoreettinen maksiminopeus voi verkosta riippuen olla jopa 107,2 kilobittiä sekunnissa.
Edge-yhteydellä yhteenlaskettu siirtonopeus (molempien suuntien nopeus yhteensä) voi parhaimmillaan olla jopa 473,6 kilobittiä sekunnissa. Nykyiset matkapuhelimet hyödyntävät tästä parhaimmillaan vain 296 kilobittiä sekunnissa, josta vastaanottoon käytetään 236,8 kbps. Edge-yhteyden käytännön tiedonsiirtonopeus on moninkertainen GPRS-yhteyteen nähden, sillä hyvissä vastaanotto-olosuhteissa voidaan yltää jopa 150 kbps vastaanottonopeuteen.
UMTS-verkon suurin teoreettinen pakettikytkentäinen tiedonsiirtonopeus verkosta puhelimelle on tällä hetkellä 2 Mbit/s ja puhelimelta verkkoon 64 kbit/s. Käytännön tiedonsiirtonopeus jää pääsääntöisesti teoreettisten huippuarvojen alle.
joka vaatii mm ulkoantennin eli FLASH-OFDM (Fast Low-latency Access with Seamless Handoff, Orthogonal Frequency Division Multiplexing)
Teoreettinen suurin tiedonsiirtonopeus tukiasemalta kannettavaan on 3,2 megabittiä sekunnissa. käytännössä mittausten mukaan DL 2,7 MBit/s ja UL 780KBit/s. Siirtoviive on pieni; 50-70 millisekuntia. Käyttö edellyttää viiden metrin korkeudella maan pinnasta olevaa vastaanottoantennia. Käytännössä tiedonsiirtonopeus käyttäjälle päin on alle 1 Mbit/s. (Ei vielä asiakaskäytössä tätä kirjoitettaessa 13.8.05)
Läppäreille: esim TeleWell TW-3G Flash-OFDM Reititin
edit.11.03.09 Käytössä ja, tulossa 2 mbit/s esim kalliihko mutta hyvin toimiva Digitan 450 Mhz n verkko
edit 01.06.10 LOPPUU pian kannattamattomana koska asiakkaita ainoastaan 19000 kpl ks. LINKKI uutiseen
teoreettinen maksiminopeus on 14 Mbit/s. Super 3g:llä tai 3g lte-tekniikalla (long term evolution) pyritään sadan megabitin datanopeuksiin
4 G n teoreettinen maksiminopeus on 1 Gbittiä sekunnissa. Vuoden 2010 jälkeen mobiiliverkoissa siirrytään neljänteen sukupolveen. Samalla vauhdin pitäisi kasvaa liikkeessä ollessakin 100 Mbit/s Kantama n 6km
5 G n teoreettinen maksiminopeus on 10 Gbittiä sekunnissa. Vuoden 2019 jälkeen mobiiliverkoissa siirrytään viidenteen sukupolveen kaupunkien keskustaajamissa. Taajuusalueet 3,5 GHz, 700 MHz ja 30 GHz. Kantama n 240 - 300m
6 G n teoreettinen maksiminopeus on 20-400 Gbittiä sekunnissa. Vuoden 2030 jälkeen suunniteltu verkko. Taajuusalueet 7-300 GHz ? Kantama ilman lisäantennia n 10 - 20m ?
Kuvassa 22 koneen vlan verkko on toteutettu kahdella 8-porttisella kytkimellä, 3 lla hubilla ja jaettu A sekä B osiin.
Voice Over IP. Äänipuhelut IP protokollan avulla sip = VoIP-protokolla
VoIP mahdollistaa ääniliikenteen (esim. puhelut ja fax) kuljettamisen IP-verkon yli.
• SkypeOut Hinnat Suomessa 8.12.2013
Hinnat 05.11.2005 Suomessa: On tainnut Whatsapp korvata tämänkin.
• Paikkasidonnaisuus vähenee, eli puhesovitin tai IP-puhelin voidaan vapaasti kytkeä mihin tahansa lähiverkon liitäntään. Käyttäjä voi itse siirtää päätelaitteen toiseen paikkaan ilman muutoksia verkossa. Käyttäjä voi siirtää päätelaitteen (puhesovitin/IP-puhelin) toiseen DSL -liittymään, koska asetukset ja puhelinnumerotiedot kulkevat päätelaitteen mukana.
• Mahdollistaa usean päätelaitevaihtoehdon
• Joustavuus - käyttäjällä voi olla useita päätelaitteita yhtaikaa käytössä
• VoIP mahdollistaa uusia palveluita, kuten esimerkiksi Skypellä:
- sähköisen puhelinluettelon
- puhelutietojen eli soittohistorian ja aikojen seuraamisen
- etsiä muita käyttäjiä tietyillä hakuehdoilla
- estoluokkien käyttöönoton/poiston käytönhallintasivuston kautta
- vastaajapalvelun – viestien kuunteleminen myös sähköpostista
- chat
- ym....
MUISTA ETTÄ WLANIN NOPEUDET OVAT n 30-40% teoreettisesta kiinteän verkkosi maximi nopeudestasi
Tilastokeskuksen mukaan (19.Elokuuta.2005) noin 350 000 kotitaloutta kulki nettiin yhä perinteisen modeemiliittymän kautta.
nettisivujen tekeminen tulee kalliiksi modeemin kautta ! ei tiedostojen jakoa/imutusta.
Tv n katselu kuluttaa kahdesta viiteen megaa kaistaa.
Teoriassa 24 megan liittymällä voisi katsella neljää ei HD tv-kanavaa yhtä aikaa ja kaistaa jäisi vielä surfailuunkin.
Käytännössä liittymän nopeus on riippuvainen kodin etäisyydestä puhelinkeskuksesta.
Yli kuuden kilometrin päähän superlaajakaistoja ei pystytä tarjoamaan. Adsl2 ja adsl2+ tekniikalla toteutettuja liittymiä tarjotaan aluksi valikoiduilla alueilla Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. (18.Elokuuta.2005. 69€/kk) (EI Wlanilla)
Huippunopeudet harvojen herkkua EnglannissaVain viisi prosenttia väestöstä pääsee nauttimaan edes 18 megabitin nopeudesta, varoittaa laajakaista markkinoita luotaava Point Topic BBC:n uutisessa. Yhtiön mukaan lähimmän puhelinkeskuksen pitää sijaita kolmensadan metrin päässä, jotta yhteys olisi nopein mahdollinen. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan useissa talouksissa päästään vain kahdeksan megabitin nopeuteen. (EI Wlanilla)
8/1 Mb langallisen yhteyteni teoreettiset nollalatausarvot 28.12.2008. Hyvä testisivu.
Todellisuudessa langallisten verkkojen suurimmat tiedonsiirtonopeudet ovat noin 75 - 85% teoreettisista maximi nopeuksista.
Langattomien verkkojen tapauksessa tiedonsiirtonopeus on noin 30 - 50% teoreettisesta maximi nopeudesta.
27.11.2009. Niin sanottujen Mobiililaajakaistojen eli Mokkulalla tai kannettavan tietokoneen tai muun SIM kortilla puhelinlaitoksen tietoverkkoon langattomasti yhdistetyn laitteen nopeuksissa on mainosmiesten puheista huolimatta aika paljon ilmaa eli suoraan sanottuna rahastuksen makua.
Verkkojen nimelliset nopeudet ovat niiden teoreettisia maksiminopeuksia, joihin ei koskaan ylletä. Teoriassa 54 Mbps:n yhteydellä pitäisi tietoa liikkua nopeudella 6,75 Mt/s ja 100 Mbps:n yhteydellä noin 12,5 Mt/s. Käytännössä 54 Mbps:n langattomassa verkossa dataa siis liikkuu parhaimmillaan tietokoneiden välillä noin 2-3 Mt sekunnissa (riippuen vähän miten tiedostoja siirtää ja minne). Pelkästään langattomasti toteutetussa verkossa vauhti on yleensä noin kaksin- tai kolminkertainen, parhaimmillaan noin kymmenisen megatavua sekunnissa. Nopeus riippuu siitäkin, millaisia ja miten tiedostoja siirretään sekä minne. Esimerkiksi, jos tietoa siirretään kahden tietokoneen välillä, jotka kummatkin ovat langattomasti kiinni tukiasemassa, liikkuu data hieman hitaammin kuin, jos tietoa siirtäisi kahden tietokoneen välillä, joista vain toinen on langattomasti kiinni tukiasemassa ja toinen on kiinni tukiasemassa verkkokaapelilla.