3 katselua

Kyrkösjärven esteetön kiertäminen taas todellisuutta

Aika 27.03.2020 18:50

NYT se on totta 🙂 

Tänä päivänä 27.03.2020 pyöräillessäni kyrkkärin ympäri huomasin että lenkin voi tehdä pitkästä aikaa normaaliin tapaan, koska esteet eli jäteöljyiset betonirummut ja risuröykkiöt oli raivattu pois.
Hieman liian aikaista vielä kapeakumisella retkipyörällä oli järvi kiertää.
Renkaat painuivat pehmoiseen tiehen kovin syvälle ja se vaikeutti matkantekoa.


1. Tilanne ennen tätä kevättä. Risuja sekä betonirumpuja.


2. Esteet; jäteöljyiset betonirummut ja risuröykkiöt oli raivattu pois.


3. Myös tienreunat oli siistitty.

Ely-keskus ilmeisesti raivasi esteet. Kyrkösjärven kiertävä luontoreitti on 5 vuoden pattitilanteen jälkeen taas auki

 

The End
19 katselua

Esko Valtaoja: Maailmanloppu ei tule vieläkään

Aika 21.03.2020 13:36

Julkaistu: 21.03.2010 klo 12:01
Pelko on luonnollinen olotilamme, koska se edistää hengissä säilymistä, kirjoittaa avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja.

ME kuollaan kaikki. Me kuollaan kaikki!

Siinä huonot uutiset. Hyvät ovat, että syynä ei ole koronavirus. Elämä on tauti, johon kuolleisuus on sata prosenttia. Edes parhaiten dokumentoitu kertomus kuolemasta parantumisesta, jo parin tuhannen vuoden takaa, ei ole mennyt täydestä kuin murto-osaan maapallon väestöstä.

Arviot koronan tarttuvuudesta ja tappavuudesta ovat epävarmoja, ennen kaikkea koska se on enimmäkseen lähes huomaamattoman lievä flunssa. Jos olet normisuomalainen, todennäköisemmin tuuperrut koronaviruksen sijaan hamstraamasi vessapaperivuoren alle.

Kaikissa flunssissa riski lisääntyy vauhdilla iän myötä. Siksi toimenpiteet erityisesti ikäihmisten suojelemiseksi ovat ehdottomasti paikallaan, eikä niistä kannata laistaa.

Paniikkiin ei kuitenkaan ole aihetta, mutta tietysti me panikoimme – koska salaa rakastamme maailmanloppuja ja muuta kivan kauheaa jutskaa.

MAAILMANLOPPU on aina tulossa. Raamatun Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa verta hikoilevine hevosineen ovat koko ajan karauttamassa päällemme.

Elämä on tauti, johon kuolleisuus on sata prosenttia.

Pelko on luonnollinen olotilamme, koska se edistää hengissä säilymistä. Rapiseeko puskissa leijona? Parasta pinkaista pakoon yli savannin! Ja jos todellista pelkoa ei ole tarjolla, me kuivaharjoittelemme leirinuotion ympärillä kerrotuilla kummitustarinoilla tai television zombiapokalypseillä.
Muistako vielä edelliset maailmanloput? Pakolaiskriisi, talouslama, Trump, populismi, ilmastonmuutos ja muut – missä järjestyksessä ne nyt nousivatkaan kukin vuorollaan eilispäivän uutisten ykkösaiheiksi?

Nyt valkea hevonen kirii takakaarteessa toisten ohitse, seuraavaksi ehkä hallava laukkaa johtoon. Maaliin vain ei koskaan päästä, maailmanloppua täytyy taas kerran siirtää eteenpäin.

VUONNA 1826, kahdeksan vuotta kuuluisimman kirjansa Frankensteinin jälkeen, Mary Shelley julkaisi romaanin The Last Man. Se oli ensimmäinen tieteiskuvitelma pandemian aiheuttamasta maailmanlopusta. Koko ihmiskunta kuolee ruttoepidemiaan. Lopussa viimeinen ihminen nostaa purjeensa ja suuntaa ulapalle.

Shelleyn jälkeen meistä on tehty selvää mitä moninaisimmin tavoin niin kirjoissa, elokuvissa kuin televisiosarjoissakin. Lopulta jäljellä ei ole kuin Milla Jovovich listimässä loputonta zombijoukkoa, tai Jon Snow ja Yövartio puolustamassa Westerosia kuolleiden armeijaa vastaan.

Muistako vielä edelliset maailmanloput?

Vähemmän viihdyttävissä mutta uskottavammissa kuvitelmissa, kuten Stephen Kingin Tukikohdassa (1978), varta vasten suunniteltu tappajavirus karkaa biologisen sodankäynnin laboratoriosta. Eipä kumma, että koronavirusta on jo väitetty Kiinan tai Yhdysvaltojen salaiseksi aseeksi.
TAUTI, Sota, Puute ja Kuolema: Ilmestyskirjan ratsastajat.

Puute ja Sota ovat joutuneet yhä ahtaammalle ihmiskunnan vaurastuessa ja aikuistuessa. Elämme nyt maailmanhistorian ylivoimaisesti rauhallisimpia aikoja, keskellä hyvinvointia, josta ei joskus Seitsemän veljeksen (1870) aikoina olisi osattu uneksiakaan.

Kuolema jatkaa raviaan, mutta rataa on pidennetty mojovasti. Odotettavissa oleva elinikä on noussut kolmenkymmenen korvilta kohti täyttä vuosisataa.

Entäpä neljäs ratsastaja, päivän ravivedon voittajasuosikki Tauti?

Mustaa surmaa saattoi torjua vain katumalla ja anelemalla Jumalan armoa.

Vielä sata vuotta sitten espanjantauti tappoi 50–100 miljoonaa ihmistä, enemmän kuin maailmansodat yhteensä. 1300-luvun mustaan surmaan verrattuna espanjantauti oli kuitenkin vain pieni kausiflunssa.

Vieläkin varhaisemmista pandemioista meille on säilynyt vain vähän tietoa. Näyttää kuitenkin siltä, että kerran toisensa jälkeen jopa puolet maapallon väestöstä on kuollut.

Espanjantaudin aikana emme tunteneet viruksia, vielä vähemmän pystyimme kehittämään niihin rokotteita; paljoakaan ei ollut tehtävissä. Mustaa surmaa saattoi torjua vain katumalla ja anelemalla Jumalan armoa.

Uutisten mukaan Palermossa luotetaan edelleenkin paikallisen citypyhimyksen Rosalian suojelukseen. Kun ottaa huomioon Italian toimet koronan suhteen, esivallan korvaaminen pyhimyksellä voi tosin olla hyväkin vaihtoehto.

TOISIN KUIN ennen, meillä on nyt kyvyt ja keinot. Koronarokote voi tulla piankin, mutta sitä odotellessa meidän täytyy luottaa nykyaikaisen yhteiskunnan tarjoamiin muihin keinoihin.

Vuoden 2008 pörssiromahduksen jälkeen maailman pankit pantiin stressitesteihin. Nyt valtiot ovat joutuneet omaan stressitestiinsä, katsomaan, riittävätkö niiden resurssit rajoittamaan kuolemat tuhansiin niiden ehkä miljoonan sijaan, mitä hongkongilainen flunssa vaati vain viisikymmentä vuotta sitten.

Suomi näyttää pärjäävän hyvin. THL:n ennusteiden mukaan koronan vaikutukset eivät välttämättä ole kovin paljon pahempia kuin perusflunssan, johon siihenkin kuolee vuosittain tuhatkunta suomalaista.

Maailmanloppu on peruttu taas kerran, mutta toistaiseksi on paras pysytellä kotona eikä lähteä kaduille juhlimaan.

Nyt on hyvää aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä on aina aikonut. Ota vaikka hyllystä esiin Proust tai Tulen ja jään laulun viisi ensimmäistä osaa. George R.R. Martin näyttää esimerkkiä. Koronan takia hän on sulkeutunut kotiinsa ja viimeistelee lopultakin kuudetta osaa Westerosin historiasta.

Kirjoittaja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori.

The End
31 katselua

Kun yhteiskunta voi pahoin, laskun maksavat aina heikompiosaiset

Aika 26.12.2019 07:08

Kansa saa nyt kylmää kyytiä ja välinpitämättömyys näkyy tavallisessa arjessa

Näin joulun aikaan moni meistä tekee vuosittaisen välitilinpäätöksen, joka on hyvä ja ennen kaikkea terveellinen tapa tehdä pikavisiitti omaan minään ja oman elämän tapahtumiin. Näin minäkin teen.

Mennyt vuosi on ollut monella tavalla poikkeuksellinen. Ei varsinaisesti omalla kohdallani, vaan yleisesti. Ihmiset voivat nimittäin erittäin pahoin. On köyhyyttä, yksinäisyyttä ja sairautta, mutta on myös niiden joukko, joilla henkinen pahoinvointi näkyy muun muassa vallan himona ja oman edun tavoitteluna. Tämä on kuitenkin sitä piilopahoinvointia, joka naamioidaan menestykseksi.

Tiedän mistä puhun, sillä kohtaan ammatissani monenlaisia ihmisiä. Avaan vuosittain satoja ovia ja jokaisen kynnyksen takana on aina erilainen ihminen ja sen mukainen elämäntarina.

Nämä kansakunnan syvät rivit paljastavat kuitenkin totuuden ja varsin karun sellaisen nykypäivän maailmanmenosta. Ihmisiltä ja erityisesti näiltä heikompiosaisilta on viety kaikki, joskus jopa ihmisarvo. Tein aikoinani paljon niin sanottua hyväntekeväisyyskeikkaa, jossa kohtasin juuri nämä arjen väliinputoajat.

Kannustus ja kauniit sanat ruokkivat monia tupia, mutta ahneus ja ilkeys näkyvät aina omassa kodissasi.

Pysäyttäviä tapauksia oli lukematon määrä, mutta erityisesti tämä kohtaaminen on syöpynyt ikiajoiksi mieleeni. Kyseessä oli erittäin köyhä leskimummo, joka asui yksin pienessä mökissään, ilman minkäänlaisia mukavuuksia. Asumus oli hyvin harva ja kylmä. Kylmä puski sisään kohdista, joita mummo ei ollut saanut tilkittyä.

Vaikka risaiseen neuleeseen pukeutunut mummo oli köyhä ja mökki vaatimaton, niin kodikkaampaa paikkaa en ole matkani varrella kohdannut. Kaikkialta huokui lämpö ja lähimmäisen rakkaus. Pienen eläkkeen varassa elänyt mummo oli kattanut myös kauniin tarjoilun, syötti ja juotti vieraansa ja olisi antanut mukaan vielä matkaevästäkin.

Vielä lähdön hetkelläkin mummo sanoi, että ovet ovat aina avoinna ja jos ei ole muuta kuin perunoita, niin keitetään sitten niitä. Vierailu oli koskettava ja pysäytti miettimään elämän todellisia arvoja.

Kun köyhyys tulee tupaan, se on pirullinen ja hyvin usein myös lähtemätön vieras. Ahdinkoon vajoaminen voi tapahtua kuitenkin monista eri syistä. Vakavarainenkin talous voi romuttua esimerkiksi sairastumisen, tapaturman tai puolison kuoleman seurauksena.

Mutta olipa syy sitten mikä tahansa, kanssaihmistä tulisi tukea ja auttaa. Erityisesti yhteiskunnan taholta ilman turhanpäiväistä byrokratiaa ja paperirumbaa.

Marssijärjestyksen kaikessa määrää kuitenkin raha. Inhimillisyys, empatia ja se paljon puhuttu maalaisjärki on pyyhkäisty sivuun eurojen edeltä. Vanhukset saavat maata likaisissa vaipoissaan ja heikolla ravinnolla, kun tavoitteena on kerätä vanhustenhoidon avulla vain mahdollisimman muhkeat osingot. Sama pätee myös muihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Ihmisistä ja nimenomaan heikompiosaisista on tullut yhteiskunnallinen rasite, mutta niiden avulla pyritään keräämään kuitenkin mahdollisimman suuret liikevoitot.

Kerronpa tähän väliin Lenne-papastani, joka oli sodankäynyt, kovia kokenut mies. Hän ei kuitenkaan koskaan valittanut. Ei sitä, että leipä oli murusina maailmalla ja tilipussi oli kovankin päivätyön jälkeen niukahko. Pappa ei valittanut myöskään kymmenien kilometrien työmatkoista, jotka taittuivat kovillakin talvipakkasilla polkupyörällä. Vaikka työtä oli paljon ja elämä niukkaa, niin papalla jäi aikaa myös kanssaihmisille. Ovet Ketolan tupaan olivat aina avoinna ja siellä riitti ruokaa ja kannustavia ajatuksia oman perheen lisäksi myös ohikulkijoille.

Papallani oli suuri ja rakastava sydän. Hän rakensi, raivasi ja uurasti, kuten kaikki muutkin sodan kokeneet ikätoverit. He olivat niitä, jotka jälleenrakensivat meille jälkipolville toimivan ja ennen kaikkea turvallisen yhteiskunnan.

Mutta, kuinka kävikään. Ahneus, oman edun tavoittelu ja tunteeton kilpailuhenki ovat romuttaneet tämän kaiken. Jäljelle on jäänyt vain turvattomuus ja jatkuva epävarmuus. Yhteiskunta on jakautunut karkeasti sanottuna kahteen leiriin. Kuplassa eläviin hyvätuloisiin ja niihin, jotka taituroivat päivästä toiseen pärjäämisensä eteen. Ja vain murto-osa ihmisistä on enää niin onnekkaassa asemassa, että elämä on velatonta ja taloudellisesti vakaata.

Papan sanoja lainatakseni, haluan nostaa esiin hänen elämänohjeistuksensa meille jälkipolville:

Kannustus ja kauniit sanat ruokkivat monia tupia, mutta ahneus ja ilkeys näkyvät aina omassa kodissasi.

Anne Anttila

Kirjoittaja on Päivän Lehden vakituinen avustaja ja 38 vuotta toimittajana työskennellyt media-alan moniottelija

 

The End
83 katselua

Nämä maailmanlopun ennusteet ovat menneet pieleen

Aika 27.09.2019 15:00

Antti Kirkkala | 26.09.2019 | 23:57- päivitetty 27.09.2019 | 09:00 | Verkkouutiset

1970-luvulla varoitettiin monin tavoin uudesta jääkaudesta.

Amerikkalainen Competitive Enterprise Institute on etsinyt 27 lehtileikettä tai dokumenttia 50 vuoden aikana esitetyistä ennusteista. Niissä povattiin erilaisia ympäristökatastrofeja, mutta arviot osoittautuivat perättömiksi.

Tutkijoiden ja poliitikkojen arvioita on CEI:n mukaan usein kärjistetty mediassa sensaatiohakuisella tavalla.

The Salt Lake Tribune kertoi vuonna 1967 ennusteesta, jonka mukaan vuodelle 1975 ennustettua äärimmäisen vakavaa nälänhätää ”voi olla liian myöhäistä estää”. Artikkelissa viitattiin Stanfordin yliopiston biologi Paul Ehrlichin arvioon uudenlaisesta ”nälänhätien aikakaudesta”.

Tuolloin siteerattujen asiantuntijoiden mukaan ruoantuotannon kolminkertaistaminen kuuden tai seitsemän miljardin ihmisen ruokkimiseksi oli ”käytännössä täysin mahdotonta”. Ehrlich totesi tiedekonferenssissa toivovansa, ettei maailmanlaajuinen nälänhätä tule johtamaan ydinsotaan ja ihmiskunnan sukupuuttoon.

– Yhdysvaltain väestö on jo liian suuri, minkä seurauksena ehkäisystä on ehkä tehtävä pakollista. Steriloivia aineita joudutaan laittamaan elintarvikkeisiin ja juomaveteen. Katolista kirkkoa tulisi myös painostaa väestönkasvua hillitsevien ehkäisyvälineiden kannalle, tutkija totesi.

The Boston Globe kertoi vuonna 1970 tutkimuksesta, jonka mukaan auringon säteilyä heijastavat ilmansaasteet aiheuttavat uuden jääkauden 2000-luvun alussa.

Tutkija James P. Lodge Jr. arvioi sähkönkulutuksen nousevan rajusti, minkä seurauksena ”jäähdytysveden tarve tulee kuivattamaan Yhdysvaltain mantereen kaikki joet”.

Happosateet tappavat elämän järvistä

”Ekologisen liikkeen sankariksi” kuvailtu Paul Ehrlich jatkoi tuomiopäivän ennusteitaan Redlands Daily Facts -lehdessä syksyllä 1970. Hänen mukaansa meret muuttuvat elottomiksi vuosikymmenen aikana, minkä lisäksi Yhdysvallat joutuu ottamaan käyttöön veden sääntelyn vuonna 1974 ja ruokasääntelyn vuonna 1980.

Brownin yliopiston akateemikot lähettivät joulukuussa 1972 Yhdysvaltain presidentille kirjeen, jossa jääkauden kerrottiin saapuvan ”ehkä hyvin pian”. Ennuste pohjautui eurooppalaisten ja amerikkalaisten tutkijoiden arvioon.

– Ilmaston viileneminen johtuu luonnollisista syistä ja muistuttaa edellisen jääkauden aikaisia prosesseja. Tämä yllättävä tulos saatiin selville tutkimalla merenpohjan sedimenttejä, tutkijat kirjoittivat.

Ilmastonmuutoksen arvioitiin heikentävän huomattavasti ruoantuotantoa ja lisäävän äärimmäisten sääilmöiden todennäköisyyttä. Hallintoa kehotettiin ryhtymään merkittäviin toimenpiteisiin, ”kuten aiempien kansainvälisten kriisien kohdalla”.

The Guardian -lehti kertoi tammikuussa 1974 satelliittihavainnoista, jotka vahvistivat jääkauden lähestyvän nopeasti. Tiedeyhteisön jääkautta koskevaa ”konsensusta” käsiteltiin myös New York Timesin kirja-arviossa heinäkuussa 1976.

– Kirjan masentavimpia anekdootteja on [ilmastotieteilijä Stephen] Schneiderin kertomus siitä, kuinka Valkoinen talo jätti hänen varoituksensa huomiotta, lehti kertoo.

Vuonna 1978 kansainvälinen tutkijaryhmä totesi New York Timesin mukaan, että ”pohjoisen pallonpuoliskon 30-vuotiseen viilenemiseen ei ole nähtävillä loppua”.

Vakavia ja perättömäksi osoittautuneita ennusteita ovat olleet myös esimerkiksi seuraavat:

  • 1980 Yhdysvalloissa kerrottiin happosateista, jotka ”tappavat elämän järvistä”. Hallituksen tutkimus kumosi väitteen vuosikymmentä myöhemmin.
  • Yhdysvaltain Keskilänteen ennustettiin vuonna 1988 vakavien kuivuuskausien sarjaa. Kyseisen vuoden jälkeen ilmiö ei toistunut, ja alueen sademäärät ovat olleet viime vuosina tavanomaista suuremmat.
  • Yhdysvaltain pääkaupungin hellepäivien ennustettiin vuonna 1988 moninkertaistuvan lähitulevaisuudessa. Tilastojen mukaan Washington D.C.:n kuumien päivien huippu oli vuonna 1911, minkä jälkeen trendi on ollut laskusuunnassa.
  • Malediivien ennustettiin vuonna 1988 uppoavan kokonaan 30 vuoden aikana. Saarten arvioitiin autioituvan jo vuonna 1992 juomakelpoisen veden loppuessa.
  • YK kertoi vuonna 1989, että merenpinnan nousu ”tuhoaa valtioita” vuoteen 2000 mennessä.
  • New Yorkin kaupungin kerrottiin uppoavan osittain vuoteen 2019 mennessä.
  • Yhdysvaltain puolustusministeriön raportti varoitti vuonna 2004 ilmastonmuutoksen aiheuttamasta ydinsodasta, kuivuudesta, nälänhädästä ja levottomuuksista. Britannian ilmaston ennustettiin muuttuvan ”Siperian kaltaiseksi” vuoteen 2020 mennessä ja useiden eurooppalaisten suurkaupunkien uppoavan samalla.
  • Walesin prinssi Charles kertoi vuonna 2009 laskeneensa, että ”painajaismainen ekologinen romahdus” tapahtuu 96 kuukauden päästä.
  • Tohtori Paul Ehrlich varoitti elokuussa 1969 saasteista, joiden seurauksena ”kaikki tulevat katoamaan siniseen höyrypilveen 20 vuodessa”
  • Vuonna 2013 povattiin napajään sulamista kahdessa vuodessa.

 

Kommentteja jutun tiimoilta
Jaakko Aalto:
Vanha suomalainen sananlasku: ”Akat pelkää maailmanloppua ja ukot, metsän loppuvan”
Val Nyholm:
  • 1982 YK: n alainen UNEP ilmoitti Mustafa Tolban suulla että ”maailmaa uhkaa ydinsodan kaltainen ympäristötuho ellei ympäristöasioille tehdä mitään vuoteen 2002 mennessä”
  • 1989 UNEP edelleen soitti tätä levyä Noel Brownin johdolla ”kokonaiset kansakunnat voivat kadota nousevan merenpinnan johdosta, ellei ympäristön lämpenemistä saada kuriin, aikaa on kymmenen vuotta”
  • 2007 IPCC:n Rajenda Pachauri ilmoitti että ”se mitä teemme seuraavien vuosien aikana määrittää meidän kohtalomme. 2012 on takaraja jonka jälkeen ei ole paluuta”
  • 2009 YK:n nykyinen pääsihteeri Ban KI-moon julisti ”ellei vuoden 2009 joulukuussa synny ilmastosopimusta YK:n johdolla niin se on loppu”.
  • 2009 Prinssi Charles julisti että meillä on 100 kuukautta aikaa muuttaa tapamme muuten juotamme lapsillemme myrkkyä joka poistaa heidät elonkierrosta.
    Aluksi Prinssi jaksoi muistutella asiasta säännöllisesti mutta ajan myötä muistutukset harvenivat.
  • 2014 Aiheesta väsyneenä hän totesi ”Aika loppuu. Kuinka monta kertaa olen kertonutkaan tästä viimeisien vuosien aikana”
  • 2017 tuo 100 kuukautta sitten täyttyi ja . . . noh täällä ollaan vielä.
    Kuitenkin vuonna 2015 Prinssi tajusi olleensa pelle (taas kerran) ja hylkäsi alkuperäisen 100 kuukauden muutosaikataulun ja korvasi sen jollain vielä paremmalla.
  • Totta tosiaan 2015 Prinssi antoi haastattelun Western Morning Starille jossa hänen kuninkaallinen korkeutensa varoitti ihmiskunnalla olevan 35-vuotta aikaa pelastaa maapallo sitä uhkaavalta katastrofaasiselta ilmaston muutokselta.
  • Ensimmäinen ilmastomiljonääri Al Gore ilmoitti 2006 ja 2008 ”meillä on korkeintaan kymmenen vuotta aikaa lopettaa ilmaston lämpenemisen ruokkiminen tai maapalolla ei ole tulevaisuutta”
  • 2015 IPCC:n tutkija Michael Mann varoitti Pariisin ilmastosopimuksen syntymisen olevan ”viimeinen mahdollisuus pelastaa planeetta”
  • Näitä viimeinen mahdollisuus parkaisuja on tälläkin vuosituhannella tullut tiuhaan tahtiin ulos.
  • 2001 – Ilmaston lämpenemisen torjumissopimus on meidän viimeinen mahdollisuutemme, Time Magazine
  • 2005 – Aika on loppumassa ilmaston muutoksen torjumiseksi, Mark Lynas Independent
  • 2007 – Maailman johtajat kokoontuvat tänään Balille torjumaan ilmaston muutosta mikä saattaa olla viimeinen mahdollisuutemme, New Zeland Herald
  • 2008 – Tämä neuvottelukierros lienee viimeinen mahdollisuutemme torjua ilmaston muutos, Tim Flannery – Age lehti
  • 2009 – EUn ympäristö komissaari Stavros Dimas kertoi Kööpenhaminan ilmastofoorumille tämän olevan viimeinen mahdollisuus pysäyttää ilmaston muutos, Reuters
  • 2010 – Intian ympäristö ministeri Jairem Ramesh näki saman konferenssin olleen viimeinen mahdollisuus ilmaston muutoksen pysäyttämiseksi, Telegraph.
  • 2019 – David Attenborough kertoo ajan olevan lopussa planeetan pelastamiseksi ellemme toimi pikaisesti.
The End
107 katselua

Anastasia Huppmann

Aika 25.06.2019 19:31


Erittäin hyvää kansainvälistä tasoa edustava naispianisti Anastasia Huppmann (s. 16. marraskuuta 1988  Tver) on venäläis-itävaltalainen pianisti. Wikitietoa

Huppmann syntyi Venäjällä ja aloitti pianonsoiton opiskelun 5-vuotiaana. Hän soitti omia sävellyksiään televisiossa jo 7-vuotiaana ja 8-vuotiaana hän voitti ensimmäisen pianokilpailunsa. Hän täydensi opintojaan professori Vladimir Daichin johdolla Rostovin Rahmaninov-konservatoriossa ja professori Thomas Kreuzbergerin johdolla Wienin konservatoriossa. Hän jatkoi opiskelua Hannoverin Musiikki-akatemiassa. Huppmann on osallistunut mm. professoreiden Karl-Heinz Kämmerling, Paul Badura-Skoda, Aquiles Delle Vigne, Lev Naumov, Boris Petrushansky, Dmitri Bashkirov ja Lev Shugomin mestarikursseille.

Huppmann on palkittu useissa pianokilpailuissa, mm.

  • 2005: “XXI Century competition” (Kiev, Ukraina)
  • 2009: “Professor Dichler competition” (Wien, Itävalta)
  • 2009: “Bluethner special” in the framework of the “Erik a Chary competition” (Itävalta)
  • 2009: “Osaka international Piano Competition” (Japani)
  • 2011: XI International Concorso Pianistico “Vietri sul Mare – Costa Amalfitana” (Italia)
  • 2011: Premio di esecuzione Pianistica IXth International “Antonio Napolitano” Citta di Salerno (Italia)
  • 2012: 1. palkinto kansainvälisessä pianokilpailussa “14th Grand Prix International, Jeunes Talents” (Ranska).

Huppmann on konsertoinut Ukrainassa, Venäjällä, Itävallassa, Ranskassa, Puolassa, Espanjassa, Italiassa ja Aasiassa.

Beethoven – Kuutamosonaatti – Moonlight Sonata – pianosonaatti nro 14 cis-molli op. 27 nro 2 #3
Videon toistamisen jälkeen saat valita muita Anastasian piano kappaleita.

The End
152 katselua

Vanhustenhoito retuperällä

Aika 30.01.2019 23:03

Norjalaisvanhusta hoidetaan lähes kolminkertaisella rahalla suomalaiseen verrattuna.
Attendon, Esperi Caren (EI pörssiyhtiö), Mehiläisen, Pihlajalinnan ja muiden hoiva-alan koti ja ulkomaalaisten erittäin hyvää katetta tekevien pörssiyritysten epäkohdat ovat nostaneet esiin Suomen vanhustenhuollon resurssipulan.

Kyse ei ole vain mielikuvista, vaan Suomi käyttää suhteellisesti ottaen vähemmän rahaa vanhuspalveluihin kuin muut Pohjoismaat.

 

Omistajat näissä huippukatetta tuottavissa firmoissa:

Attendo-konsernista Helmikuussa 2017 noin 20 % oli Attendon johdon ja työntekijöiden omistuksessa.[3] Nordstjernan AB omistaa noin 16 %. Suomalaisista omistajista Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo omistaa 3 % ja Ilmarinen 2,53 %.[4]

Omistuksista noin 57 % on Ruotsissa ja noin 23 % Suomessa.[3] Lähde: wikipedia

 

Esperi Care syntyi, kun Suomen Punainen Risti yhtiöitti liiketoimintansa vuonna 2001. Pääomistus siirtyi vuonna 2016 brittiläiselle sijoitusyhtiö Intermediate Capital Groupille.

 

Mehiläinen.

CVC Capital Partnersin hallinnoimat rahastot 57 %
LähiTapiola-ryhmä 20 %
Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma 8 %
Valtion Eläkerahasto (VER) 5 %
Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 4 %
Apteekkien Eläkekassa 0,6 %
Valion Eläkekassa 0,4 %
Muut sijoittajat ja yksityishenkilöt yhteensä 4 %

Lähde: https://www.mehilainen.fi/yritysinfo/mehilaisen-omistus-ja-johto

 

Pihlajalinna. 5 suurinta n. 150-300 omistajasta:

Lähitapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö 15,39 % 35,86 milj. euroa
Mww Yhtiö Oy  10,21 % 23,78 milj. euroa
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia 8,84 % 20,59 milj. euroa
Tapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö 8,36 % 19,49 milj. euroa
Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo 5,60 % 13,05 milj. euroa

Lähde: http://investors.pihlajalinna.fi/share-information/largest-shareholders.aspx?sc_lang=fi-FI

 


Esimerkiksi Norja käyttää vanhuspalveluihin yli 65-vuotiasta kohden 2,6 kertaa enemmän rahaa kuin Suomi.

 


 

Siinä missä kaikki muut Pohjoismaat käyttävät bruttokansantuotteestaan vanhuspalveluihin noin 2,2 prosenttia. Suomessa luku on 1,6 prosenttia. Jotta Suomi nousisi muiden Pohjoismaiden tasolle, sen pitäisi lisätä vanhuspalveluihin käytettävää rahaa yli miljardi euroa vuodessa.

 


 

Rahan niukkuus näkyy vanhustenhoitolaitosten henkilöstömitoituksessa. Asiaa selvitettiin kyselytutkimuksella 2015. Siinä paljastui, että suomalaisissa vanhustenhuoltolaitoksissa yhtä hoitajaa kohden hoidettavia oli enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

 


 

Tämä johtaa työpaineisiin. Puolet suomalaisissa vanhustenhoitolaitoksissa työskentelevistä hoitajista kokee, että heillä on työssään liian paljon tekemistä.

 


 

Valtaosa suomalaishoitajista on sitä mieltä, että työntekijöiden vähäisyys aiheuttaa riskejä asiakkaille.

 


 

40 prosenttia suomalaisista hoitajista ei olisi mielellään vanhana itse hoidettavana omalla työpaikallaan.

 


 

Suomalaiset hoitajat kokevat myös pohjoismaisia kollegojaan useammin, että heidän palkkansa on riittämätön.

 


 

Tilastot kertonevat sen kuinka erilaiset elämänarvot ja vanhojen ihmisten kunnioitus Pohjoismaisilla naapurikansoilla on.

Miten on esimerkiksi mahdollista, että Ruotsissa käytetään 67% enemmän rahaa vanhuspalveluihin vaikkei siellä ole esim. auto-, perintö- eikä lahjaveroa?

LÄHDE: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005983417.html?ref=rss

Lisää: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005982509.html

The End