Opel autoilua v. 1997 - 2015
Ilmastoinnintihuolto, n. tunnin konetyö
Kulkineeni on Astra G Caravan 1,8 16v vm 2001 joka on varustettu ilmastoinnilla, ja kuinka ollakkaan ilmastointilaite ei enään toiminut, huolto tehtiin 10.05.2010. ( katso loppuun ! )
Kuvan alta löydät selostusta työvaiheesta.
1. Ilmastoinnin osat
2. Letkut asennettu imemään alipaineella jäähdytysaineet pois järjestelmästä
3. Ja talteenotettu määrä on puhdas pyöreä nolla grammaa, herää kysymys vuotopaikasta. MISTÄ VUOTAA ?
4. Imu/kuivaus/puhdistus-ajalla 20 minuutin odotus, jolloin järjestelmä kuivataan, odotus on alkanut
5. Punainen korkeamman paineen (HighPressure) putki
6. Matalapaine (LP)putki jonka venttiili näytti vuotavan ..... Katso periaatepiirros
7. Tiiveystesti meneillään, eikä vuotoa ole . . .
8. Tiiveystestin tulos: 200 sekunttia, Ei vuotoja, hyvä näin mutta katsoppas kun kaikki ei ole vieläkään kunnossa ...
9. UV-väriaineen lisäys suoritettu: Määrä 5 gr...
10. Paineet pysyvät edelleen ... LP= 3,8 bar ja HP= 8 bar, tämä ei kerro vielä järjestelmän kuntoa tai toimivuutta pidemmän päälle.
11. Täyttövaiheessa lisätään 700 gr kylmäainetta, puolenvälin paikkeilla ollaan koska 350 gr on sisällä...
12. Diagnosointi: Otappa selvää ... LP=2,8 bar ja HP= 13 bar, oletan että LP puoli vuotaa ?
13. Valmista tuli ja 99 eeroa meni... Tuli kuntoon ja puhaltaa jäähdytettyä +4° ilmaa 10.05.2010 kun ulkona oli n +12°.
Saapa nähdä kauanko liemet pysyvät sisällä....
Ajotietokone näyttää että kulutus nousee 0,5-0,8 l / 100km kun ilmastointikompura on päällä.
Luonnollisesti; eihän jäähdytys ilmaista ole ....
"editointi 1" Tänään 31.05.2010 Vaasasta tultuani ei jäähdytys enään toiminutkaan, eli kallis 99€ n täyttö meni hukkaan.
Mietin hieman, mitä nyt teen. ? ?
"editointi 2" Kävin 23.06.2010 ilmastointihuollossa jossa etsittiin vuotokohdat UV-valon sekä lasien avulla.
Löytyivät: LP-venttiilistä, Kompuran stefoista sekä lauhdutin/kuivain yhdistelmästä. Ei tulisi kovin halvaksi korjauttaa. 1000€ oli merkkihuollon arvio ja Vaasan Jäähdytinkeskukselta kävin kysymässä pelkkien osien hintoja. Lauhdutin kuivain: 179€ ja täydellinen AVA merkkinen kompura 568€ + täyttö 100€ = YHT 847€ tai originaali delphi kompura suoraan Ranskasta 230€ ja lauhdutin Saksasta 80€ eli yht. n. 410€ tai AVA OLK316 saksan Auto-Teile-Shopista 369€ joten toivonkin tässä kylmiä kesiä .......
"editointi 3" eipä kesälämpimiä kelejä sovi moittia kun Lämpötila aamusta 03.07.2010 +26°C.
ja seuraavat 2 viikkoa on lupailtu helteitä.
Tilasin aamusta Technic Up nimisestä firmasta Ranskan ebaysta uuden alkuperäisen Delphi-Harrison 1854111, sarjanumerollisen 185€ n kompuran johon tulee 45€ n rahti päälle läheltä Italiaa ja Geneveä. Vanhan kompuran joudun lähettämään heille takaisin samalla rahtikustannuksella joten kokonaishinnaksi tulee 275€, joka on kuitenkin Euroopan halvin uusi ja alkuperäinen. Saksasta eikä Englannistakaan Delphi-Harrisonin 1854111 tä saa alle 345 €n.
Samalla tilasin Motonetista Nissen merkkisen lauhduttimen kennon (155€) sekä AVA kuivaimen (39,9€) kotiinkuljetuksineen yht. 203,3€.
"editointi 4" Motonetin: Lauhdutin ja Kuivain tulivat postista tänään 09.07.2010. ...
Tyttö Motonetin myyntitiskillä kauan etsittyään ei löytänyt käypäisiä eikä muitakaan O-renkaita kyseiseen kohteeseen, torx hylsysarja Motonetistä löytyi kuitenkin, ja se on Astra G n hankkineelle itsestäänselvyys.
Jouduin siis tilaamaan Opel in "Marmoritiskiltä" 6 kpl O-renkaita (á n. 3€) jotka tullenevat 14.7
Tähän mennessä kustannukset itsetehdystä ilmastointirempasta ennen työn aloitustakaan: 275+203,3+100+22,9 = 601,2
€. Teen työstä oman sivun kuvineen.
Viikolla 27 tai kun kompressori saapuu Ranskasta alkaa remppa auton nostamisella ja puskurin purulla sekä ensiksi kuivaimen asentamisella lauhduttimeen sekä niiden putkituksilla, sekä tuliuuden kompuran asennus auton nokalle.
Ps1. Muista vaihtaa myös LP venttiili.
Tekniikan Maailma 12/2010 mukaellen
Vuodon havaitseminen
Oikea tapa vuodon etsimiseen on niin sanotun typpisarjan käyttäminen. Siinä järjestelmä täytetään vaarattomalla typellä korkeaan paineeseen, jolloin mahdollinen
vuoto löytyy helpommin. Typpisarjat eivät kuitenkaan ole huoltolaitteiden vakiovarusteita, joten niitä ei kaikista korjaamoista löydy. Loppukesästä olisi syytä löytyä, sillä millään muulla tavalla pieniä vuotoja ei oikein löydä. Alipainekoe ei niitä havaitse, ja järjestelmää ei saa täyttää kylmäaineella, jotta väripanoksen apuun voitaisiin tukeutua. Mahdollisten vuotojen etsimisessä hämmästytti se, että korjaamossa kukaan ei olettanut, että joku olisi saattanut aikaisemmin laittaa kylmäaineen joukkoon väripanoksen ja että vikaa voisi lähteä etsimään heti
UV-valon avulla. Korjaamo ei tutkinut letkuja eikä liitoksia UV-valon avulla, vaikka ne liikkeessä olivat aivan asentajan käden ulottuvilla. Useat korjaamot laittavat kyllä väripanoksen oman kylmäainetäytöksen yhteydessä, mutta senkään jälkeen intoa ei tuntunut olevan lähteä etsimään mahdollista vuotoa. Asentajalla näytti olevan käsitys, että väriaineen näkyminen veisi useita päiviä tai jopa viikkoja. Mutta jos hän olisi koekäytössä tutkinut LP-venttiiliä UV-valon avulla, vuoto olisi paljastunut heti. Hänellä ei vain oikein tuntunut olevan halua saada autoa kuntoon, vaan siitä haluttiin päästä eroon mahdollisimman nopeasti ja saada uusi järjestelmä täytettäväksi kalliilla kylmäaineella.
Kaiken kaikkiaan tuntui, että koko ilmastointijärjestelmän toiminta oli asentajalle vierasta. Hän oli kyllä saaneet laitetoimittajilta koulutuksen huoltolaitteisiin, mutta koulutus on aikaisemmin sisältänyt vain näppäintekniikan, joten kokonaisuuden ymmärtäminen on jäänyt vähemmälle. Onneksi jatkossa on tulossa muutoksia, sillä nimenomaan laitetoimittajat ovat niitä, jotka kouluttavat asentajia vastaamaan heinäkuussa voimaan tulevia määräyksiä. Myös automaahantuojilla on omaa, jopa erittäin laajaa koulutusta, mutta pienemmät korjaamot saavat oppinsa tarvittaessa laitetoimittajilta. Korjaamot ovat vain heränneet asiaan kovin myöhään, ja tuskin kaikki asentajat ehtivät saada Tukesin hyväksyntää heinäkuun alkuun mennessä.
Tietämättömyyttä kuvastaa esimerkiksi se, että asentaja irrotti huoltolaitteen ilmastointijärjestelmästä heti sen täytettyään. Siksi hän ei pystynyt näkemään esim. paineen kohoamista koekäyttövaiheessa. Äijä tajusi, että järjestelmässä on jotain vikaa, mutta hänen arvelunsa menivät koko putkirevohkan uusimisen puolelle, ja kustannusarvioksi väläyteltiin satoja euroja. Todellisen vian korjaaminen olisi maksanut n 10 euroa, ja uv-valoa käyttämällä sekä paineita seuraamalla sen olisi pitänyt löytyä helposti.
Valmiuksia vain normaaliin huoltoon
Useilla korjaamoilla hinta pyörii 80–100 eurossa, joka tuntuu olevan vakiohinta ilmastointi laitteen alipaineistuksesta ja uuden kylmäaineen täytöstä. Tämä on juuri sitä perustyötä, jota korjaamot ovat tottuneet tekemään ja josta on helppo laskuttaa. Suurimmalle osalle ei edes tullut mieleen, että järjestelmässä voisi olla jokin todellinen vika, eikä toimimattomuus johdu vain siitä, että kylmäaineet ovat päässeet taivaan tuuliin. Tämä näkyy myös siinä, että osattiin kertoa hinta jo etukäteen, vaikka valitin, että ilmastointi ei toimi ja huolto on tehty vuosi sitten. Luulisi, että hinnan selville saamiseksi olisi pitänyt ensin hieman tutkia autoa ja vasta sitten tehdä diagnoosi. Selvästi osa korjaamoista on hyvinkin selvillä säädöksistä ja erityisesti siitä, että vuotavaa järjestelmää ei saa täyttää ennen kuin vuoto on korjattu. Aivan yhtä hyvin selvää ei ole, että järjestelmää ei saa täyttää, mikäli siinä on epänormaalin vähän kylmäainetta jäljellä. Kun tapauksessani ainetta oli jäljellä 0 g, olisi pitänyt lähteä epäilemään vuotoa. Normaali hävikki on noin 50–70 grammaa vuodessa, joten autoni käyttöiän ja historian huomioon ottaen ei aivan kaiken kylmäaineen olisi pitänyt vielä suotaa tai vuotaa pois.
KUN kaikkien alan toimijoiden on viimeistään heinäkuun alussa 2010 suoritettava pätevyystutkinto, tulee toivottavasti myös vuodonetsintään ryhtiä. Mikäli järjestelmä on tyhjä, sen pitävyyttä ei saa lähteä kokeilemaan kylmäaineella, vaan vuoto on ensin etsittävä typpikaasun avulla ja vasta vian selvittyä voidaan kunnostettu ilmastointilaite täyttää uudella kylmäaineella. Tämä aiheuttaa lisätyötä, eikä nykykustannuksin selvitä jatkossa. Toisaalta olisin ollut tyytyväisempi toimivaan ilmastointiin kuin hukkaan heitettyyn sataseen.
Ilmastointilaitteen toiminta
TUNNETTU tosiasia on, että lämpö siirtyy itsestään aina lämpimästä kylmään päin, ei koskaan toiseen suuntaan. Tässä säännössä avainsana on itsestään. Lämpöä voidaan siirtää myös toiseen suuntaan, mutta se vaatii työtä ja kylmäkoneen, esimerkiksi auton ilmastointilaitteen. Ilmastointilaitteen keskeisin osa on moottorin pyörittämä kompressori. Sillä saadaan kylmäaine virtaamaan ja sen paine nostettua 10–20 baariin. Kaasumainen, yli 70-asteinen kylmäaine virtaa auton jäähdyttimen edessä olevaan lauhduttimeen, jossa se ajoviiman ja puhaltimen avulla jäähdytetään. Kun lämpö siirtyy kylmäaineesta kennon läpi virtaavaan ilmaan, kaasumainen kylmäaine nesteytyy, eli lauhtuu. Sen jälkeen kylmäaine virtaa kuivaimen kautta höyrystimen lähellä sijaitsevaan paisuntaventtiiliin, jossa sen paine laskee. Kylmäaine muuttuu jälleen kaasuksi kulkiessaan höyrystimen läpi. Höyrystyminen sitoo suuren määrän energiaa, joka otetaan ohjaamoon virtaavasta ilmasta. Ilma jäähtyy voimakkaasti, ja samalla siitä tiivistyy kosteutta ja kosteuden mukana erottuu myös hiukkasia. Ilmastoidun auton sisäilma on paitsi viileämpää ja kuivempaa myös puhtaampaa kuin ilmastoimattomassa autossa. Höyrystimen jälkeen kylmäaineen painetta pudotetaan vielä varmuuden vuoksi, jotta kylmäaine on varmasti kaasua mennessään kompressorin imupuolelle. Ilmastointilaitteessa on kaksi huoltoliitintä. Toinen sijaitsee korkeapainepuolella lauhduttimen ja paisuntaventtiilin välissä ja toinen matalapainepuolella höyrystimen ja kompressorin välissä. Vuotoviat ovat havaittavissa, mikäli järjestelmän letkuja ja putkia olisi katsottu UV-valon avulla. LP-venttiilissä oli pieni vuoto, joka ei estänyt alipaineistuksen tekemistä, mutta joka tyhjensi korkeassa paineessa olevan järjestelmän 21 päivässä. Sen olisi havainnut helposti UV-valon avulla, mikäli olisi sattunut katsomaan oikeaan kohtaan ja käyttänyt valon kanssa tarkoitettuja keltaisia suojalaseja.
Lainsäädäntö tiukentuu
ILMASTOINTILAITTEISSA ja muissa kylmäkoneissa perinteisesti käytetty kylmäaine R12 havaittiin erittäin haitalliseksi otsonikerroksen tuhoajaksi ja se kiellettiinkin uusissa autoissa jo 1990-luvun puolessa välissä. Tilalle tuli kylmäaine R134a, joka sekään ei ole aivan harmitonta, sillä sen on havaittu olevan voimakkaasti kasvihuoneilmiötä kiihdyttävää kaasua. Kaasujen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen kuvataan GWP-indeksillä (global warming potential), joka kuvaa kaasun vaikutusta ilmaston lämpenemiseen verrattuna hiilidioksidin vaikutukseen. Hiilidioksidin GWP on siis 1. Nykyisen ilmastointijärjestelmissä käytössä olevan R134a-kylmäaineen GWP on 1 430, joten tarvetta kaasun vaihtamiseen on. Direktiivi 2006/40/EY pakottaa myös autoteollisuuden vaihtamaan kylmäaineeseen, jonka GWP-arvo on alle 150. Raja koskee vuodesta 2011 alkaen uusia tyyppihyväksyttyjä autoja ja vuodesta 2017 alkaen kaikkia uusia autoja.
R134a-kylmäaineen korvaajaksi on povattu hiilidioksidia, mutta sitä käytettäessä on koko järjestelmä suunniteltava täysin uusiksi, sillä hiilidioksidilla toimivat järjestelmät vaativat jopa 130 baarin paineita. Tällä hetkellä hiilidioksidia otollisempana aineena pidetään HFO 1234yf -seoskaasua, joka soveltuisi lähes nykyisenkaltaisiin järjestelmiin. Myös sen GWP-arvo on matala ollen ainoastaan nelinkertainen hiilidioksidiin verrattuna. Aika näyttää, mikä kaasu ilmastointi- laitteisiin yleistyy, vai alkavatko eri valmistajat käyttää eri kaasuja? Se aiheuttaisi uusia haasteita ilmastointilaitteita huoltaville liikkeille. Uusia haasteita aiheuttaa myös muuttunut lainsäädäntö siltä osin, että huoltoja tekeviltä asentajilta vaaditaan aikaisempaa parempaa osaamista. Valtioneuvoston päätös 452/2009 määrittelee hyvin tarkasti, mitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien ilmastointilaitteiden huoltoja tekevältä korjaamolta ja sen henkilöstöltä vaaditaan. Asetus on tullut voimaan 1.7.2009, ja siinä on noin vuoden siirtymäaika niille korjaamoille, jotka ovat olleet Turvatekniikan keskuksen rekisterissä ennen tuota päivämäärää. 4.7.2010 jälkeen uudet vaatimukset koskevat kaikkia ilmastointihuoltoja tekeviä korjaamoita. Päätöksen mukaan jokaisella ilmastointihuoltoa tekevällä toimijalla on oltava soveltuvan tutkinnon omaava vastuuhenkilö, joka vastaa siitä, että toimipaikalla noudatetaan asetuksessa määrättyjä ympäristön suojelu vaatimuksia ja että sekä asennus- että huoltohenkilöstö täyttää pätevyysvaatimukset. Vastuuhenkilön ei tarvitse tehdä kokeita, mutta asennusta ja huoltoa tekevän henkilöstön on läpäistävä pätevyyden osoittava koe. Hyväksytyn kokeen jälkeen henkilölle voidaan hakea pätevyystodistusta Turvatekniikan keskukselta. Saatava pätevyystodistus on henkilö ei yrityskohtainen. Hyväksytyn kokeen suorittaneiden asentajien pitäisi tietää, että he eivät saa täyttää ilmastointilaitteita fluoratuilla kasvihuonekaasuilla, mikäli järjestelmästä on vuotanut epänormaali määrä kylmäainetta. Tämä sääntö tuntuu olevan osalla korjaamoista tiedossa, mutta käytännössä se ei vielä ole vaikuttanut korjaamoiden toimintaan millään lailla.