23.10 2004 KUOLLEELLE ISÄLLENI

Räntäsateessa kuljen, vähät hiukset liimautuneena kasvoja vasten. Mutta en minä välitä, tekisi mieleni riisua itseni, antaa sateen piiskata. Puhdistautua sisälta asti, juosta ja huutaa myrskytuuleen... en ole tehnyt kenellekkaan väärin, en loukannut ketään. Olen vain hukassa itseni kanssa, ja silloin tarvitsen aikaa ja rauhaa. Ikävoin, mutten jaksa itkeä. kuljen vain surullinen ilme kasvoillani, kyllä sen kaikki näkee. mutta, en mina siitäkään välitä. Tämä on minun tapani surra ja niin saan tietysti tehdä. en ole yksin, enkä yksinäinen, mutta haluaisin olla JOSKUS. yksin räntäsateessa, vaikka viikon verran aluksi, saisin jo palella ikävän pois. Ei tule isä takaisin pennuilleen kun on joskus ne jättänyt. on vain pärjättävä, kaipuusta huolimatta. ymmärrän sen, mutta se on vaikeaa, olla ilman omaa isää.
Kuulen sisältäni nyyhkytyksiä, vaikka en osaa enää itkeä, silmiä kirvelee, vaikka kyyneleet eivät enään valu, sydän on kipeä kaipauksesta, vaikka en osaa eikä minun tarvitsekkaan enää surra. Järki ei riitä käsittämään, mutta haluan uskoa, etta Rakkaus riittää. Antaa kyynelten virrata, antaa itkun tulla. Antaa sydäntä pakottaa, antaa ajatusten sattua. Kun suru on kohdannut, lamaannuttanut, mykistänyt. Kyyneleet pesevat, itku ja aika hoitaa.Sydän aina tuntee ja ajatukset tekevat surutyötä. Surutyö on hyvästijättöä ja luopumista. Luopumista siitä mitä emme koskaan omistaneetkaan,vaan saimme pitää määräajan lahjana. Jos jaksaisin puhua, sanoisin etta olen pahoillani. Jos jaksaisin huutaa, huutaisin etta haista paska prkleen J...hullu. Jos jaksaisin itkeä, itkisin surusta. Jos jaksaisin nauraa, nauraisin itselleni. Jos jaksaisin rakastaa, rakastaisin sinua. Jos jaksaisin kävellä, kävelisin luoksesi. Jos jaksaisin elää, eläisin ikuisesti. Pimeys laskeutuu olkapäilleni, yritan karistaa valonsäteet kannoiltani, suojella sydäntäni viilloiltasi. Valot sammuvat on aika nukkua, unelmiin hukkua, hengittää hunajan ja unen makua. Katseilta piiloon, vanhaan jätesiiloon, jätin muistoni, varoitti vaistoni. Tieto on kirjoitettu käteeni, punaisella, verenpunaisella turhaa, kaikki on turhaa lukee siinä. Eikä ole enää sanoja, kirjaimia,eikä numeroita. On vain tunteita, joita kukaan ei halua tuntea.
Miksei ? Tunnetko kuinka jalkojasi palelee, kun nukut ? Ja niin jäätyi myos sydän, enkä edes kääntanyt kylkea........ SURU ON JÄÄNYT elämääni mutta uusi kevät koittaa taas joskus...