JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

11. testipäivä alkoi, en tiedä oikeastaan miten. Ainakin se oli alkanut. Johonkin aikaan soi ovikello, tai ainakin menin avaamaan ovea, jonka takana olivat Kristian ja Mikael. Heput olivat tajunneet, että mulla ei kaikki asiat ole ihan kunnossa kun yritin 15 minuuttia avata ovea ovikellon puolelta. Lopulta olin huutanut postiluukusta, ”riviin järjesty! Täysrynnäkkö oven läpi, MARS!”. Lopulta olin onnistunut avaamaan oven, luullakseni vahingossa.

Mikael ja Kristian totesivat tilanteeni ja Mikael ryhtyi heivaamaan mua hoitoon. Se soitti jonnekin Ojutkankaalle. Sain hysteerisen kohtauksen, ”jätkät, aiotteko te tappaa mut ja upottaa johonkin suohon”. Heput olivat ihmeissään. ”No mihin Ojutkankaaseen te aiotte mut upottaa”, kyselin. Mikael rauhoitteli ja kertoi, että Ojutkangas on lääkäri joka antaa ilokaasua. Nyt sekosin lopullisesti, ”jumalauta jätkät mä arvasin. Teistä ei ole edes miestä ampumaan armonlaukasta vaan te teetätätte homman kaasulla”. Mikael talutti mua taksiin ja yritti selostaa ilokaasusta krapulanhoidossa...

Päästiin perille, jossa siilitukkainen herra tuli ottamaan mua vastaan. Se lohdutteli, että on aikoinaan itsekin vetänyt viinaa niin että piiput kilisi. Se oli kuulemma ollut jossain rauhanturvatehtävissäkin. Vittu että pelotti. Tää olikin siis joku lääkäriksi naamioitunut kommando, joka alkaisi kohta kaasuttaa mua? Ojutkangas pisti mut pötkölleen hoitopöydälle ja asensi mulle jonkinlaisen kuonokopan, josta alkoi hetken kuluttua virrata kaasua. Venttasin kuolonkouran kouraisua, mutta nähtävästi tää kommando-lääkäri päätti ensin vähän kiduttaa mua. Odottaessani varpaankynsien repimistä ja nivelten muuttamista kaksisuuntaisiksi siirryinkin ilokaasun kiehtovaan maailmaan...

Palasin tajuihini. Katselin ympärilleni ja ajattelin että onpahan taivas vähän vitun outo paikka. Enkelillä on musta siilitukka ja pilviä säilytetään kaasupulloissa, joita oli edelleen pääni takana. Aloin hiljalleen tajuta, että tämä Ojutkangas on todellakin lääkäri ja olin saanut ilokaasua. Olin myös melko vakuuttunut, että olin edelleen samassa elämässä kuin noin tunti sitten. Ojutkangas totesi puhallutettuaan mut, että olisi parempi jos jäisin näin massiivisen putken jälkeen muutamaksi päiväksi osastolle. Mikael lupasi hoitaa maksupuolen, joten hoipuin edelleen kaasussa makaamaan sairaalan petiin. Sain sellaisen kiulullisen pillereitä, että olihan mahtava iltapäivä edessä. Leijumista ja kauniita hoitajia...

19.1. Tiistai

Olin yksityissairaalassa. Ei ollut mikään vitun terveyskeskuksen liinavaatevarasto vaan ihan oikea sairaalan huone ja vielä yhdelle hengelle! Mulla oli oma telkkarikin, jota en tosin pilleripäissäni osannut pistää päälle. Välillä ihana hoitsu tuli luokseni ja pyysi vetämään hanurin paljaaksi, ”annetaan pieni B-vitamiinipiikki niin olo helpottuu”. Lopuksi se vielä taputti pepulle. Vittu mitä miehen kiusaamista!

En ollut varmaan edes pikkukloppina juonut niin paljon keltaista Jaffaa kuin vetelin tänään. Pullo toisensa perään ja aina välillä kiulullinen pillereitä. En tiedä kumpi väsytti enemmän - Jaffan lipittäminen vai ne pillerit koska nukutti armottomasti. Nukuin todella paljon, todella paljon...

20.1. Keskiviikko

Nähtävästi säännöllinen ruokailu ja muutama litra keltaista Jaffaa päivässä saa ihmeitä aikaan. Ehdotin tohtori Ojutkankaalle, että hipsisin kotiin. Hän kyseli, että aionko jatkaa samaa linjaa? Lupasin pohtia myös muita vaihtoehtoja, koska seuraukset olivat olleet todella rajut. Ojutkangas antoi mulle pari vihkoa alkoholismista mukaani ja kehotti mua tutustumaan ko. matskuun. Lupasin perehtyä kunhan silmäni suostuvat lopettamaan sekopäisen edestakasravaamisensa. Vitun outoa kun öögat ei pysy hetkeäkään paikallaan.

Mikael ja Kristian tulivat hakemaan mua pois katkolta. Olin ehkä sen verran pameissa, että aloin innoissani selostaa herroille uusinta ideaani. ”Kuvitelkaa jätkät jos vaikka Bumtsibum tilaisi mut ohjelmaansa katko-spesialistiksi. Mä sanoisin aina, ja nyt mennään katkolle tai, katkon jälkeen palaamme asiaan. Eikö olekin kova idea, koska mulla on kokemusta katkolta?”, kyselin hepuilta. Molemmat nyökyttelivät päitään. Musta tuntui, että ne eivät ottaneet mua vakavasti. Vittu, kunhan näkevät mun klassiset kasvonpiirteet Bumtsibumissa menossa katkolle niin menee virnistys pyllyyn. Omaan pyllyyn.

Aloin vapaaehtoisesti jo himassa vähentää pamien määrää. Niistä menee eri tavalla sekaisin kuin viinasta. On vähän niin kuin ei olisi ja se on mulle huono olotila.

Kas kas, kankkusen perkele alkoi hipsiä heti tilalle kun pudotin pamien määrää. Luulin sen jo jääneen sinne Ojutkankaan kuonokoppaan, mutta siinähän se taas oli. No, rehellisesti sanottuna ei tää nyt mikään kauhujen kabinetti ollut. Sellainen rintaan pisti ja vitutti Richterin asteikolla noin seitsemän. Elämän perussokkeli oli kuitenkin rankassa testissä.

21.1. Torstai

Oli niin huima uni, että päätin soittaa sille Ojutkankaalle. ”Juha tässä morjensta. Kuule mä vedin eilen niitä uninappeja, voisikohan niistä johtua tämä hivenen erikoinen uni?”, kyselin. Kuulematta unen juonta Ojutkangas vastasi hyvin asiantuntevasti, ”no kyllä varmasti”. Vittu, kyllä ammattilainen on aina ammattilainen. Päätin kuitenkin kertoa unestani, ”tämä voi nyt tuntua teistä ehkä hieman oudolta, mutta tällaisen pätkän kuitenkin katselin. Minut haettiin kotoani ja mulle ilmoitettiin, että mun pitää olla tänään nakkina 16 tuntia. Mut vietiin sellaisen kaksi ja puolimetrisen sämpylän luokse ja multa riistettiin julkeasti kaikki vaatteet. Sen jälkeen mut voideltiin sinapilla ja ketsupilla. Sinappia pantiin niin paljon, että se poltti persposkien välissä armottomasti. Sitten mut kellistettiin sämpylänpuolikkaalle ja alettiin lumikolalla töniä kurkkurelishiä mun päälle. Samaan aikaa toinen heeba lapioi sipulihakkelusta sekaan. Multa meinasi lentää yrjöt, koska vihaan kurkkurelishiä. Lisäksi silmäni vuosivat kuin kraanat siitä sipulihakkeluksesta. Tämän jälkeen toinen puolikas asetettiin mun päälle ja mua kehoitettiin pysymään 16 tuntia paikallaan. Mä oli elävänä nakkina hot dogissa. Mulla oli niin kuuma, että kun heräsin niin peitto oli ihan litimärkä. Olin ihan hot dog. Herra tohtori, pitääkö mun olla huolissaan?”, kyselin. Ojutkangas vastasi, ”ei toki. Tuo on luonnon tapa palauttaa aivojen normaali toiminta rajun ryyppäämisen jäljiltä”. Laskin helpottuneena luurin alas. Aloin kuitenkin kelata Ojutkankaan sanoja, aivojen normaali tila? Onko mun aivoissa normaali tila kun mä olen nakkina 16 tuntia? Pitäisiköhän alkaa funtsia raitistumista? Minä normaalina nakkina? Kävin ottamassa pari pamia, ihan vaan rauhoittuakseni. Ne oli ihan pieniä pillereitä, joten en kokenut tekeväni mitään väärää.

22.1. Perjantai

En viitsinyt vaivata Ojutkangasta joka päivä, vaikka näin taas aika kumman unen. Mun luokseni tuli jätkä, joka osoitteli mua aseella ja kysyi, ”haluatko sä että mä ammun sua?”. Vastasin tietenkin kieltävästi. Jätkä kuitenkin ampui mua ja vielä pari kertaa. Koska en loukkaantunut osumista, riistin heebalta sen aseen ja aloin mättää sitä sillä aseen perällä pitkin pataa. Toisessa kädessä mulla oli tän jätkän passikuva, jossa naama alkoi muuttua sitä enemmän sohjoksi mitä pitemmälle mä pääsin pieksemisessä. Todella reaaliaikainen passikuva! Vittu, voi kuvasta katsella miten turpaan jätkä saa. Lopuksi paikalle saapui Tony Halme, joka teki telemark-alastulon tämän konnan pään päälle sillä seurauksella, että passikuvasta tuli kokonaan tyhjä. Varmistin asian. Todellakin, jätkän pää oli hävinnyt kokonaan. Hartioiden välissä oli vain käryävä reikä. Sijoitan tämän unen osastoon, ”ei uusintoja - kiitos”. Ei ollut välttämättä levännyt olo. Päätin poistua kämpiltäni ja mennä käymään Kristianilla.

Suureksi hämmästyksekseni Kristian ei tullut avaamaan ovea vaan kämpästä kuului outo uikutus ja voivottelu. Menin villinä ponina renkuttamaan talonmiehen ovikelloa ja selostin sille tämän ilmeisen hätätilan. Talkkari tuli avaamaan mulle oven yleisavaimella. Huhuilin kämpässä ja löysin Kristianin alastomana istumassa sängyllään todella oudossa asennossa. Kysyin kauhuissani, että mistä oikein oli kysymys. Kristian viittoili mua lähemmäs. Sillä oli tuskanhiki päällä ja puoliksi juotu bisse vieressä. Edessä sillä oli avonainen jooga-opas. Kristian alkoi vaikeroida, ”Juha auta mut ylös tosi varovasti, mulla on nimittäin varvas perseessä”. Mun oli pakko kysyä, ”anteeksi mikä?”. Kristian voihki, ”mä aloin harjoitella joogaamista ja mä yritin mennä tähän lotus-asentoon kun mun varvas yhtäkkiä luiskahti perseeseen. Mä pelkään että se on murtunut kun mä rojahdin koko painolla sen päälle”. Autoin Kristianin ylös. Voi vittu mikä parkaisu siltä pääsi. Ei ihme, sillä varvas oli turvonnut varmaan kolminkertaiseksi potuksi. On siinä rectumikin ollut kovilla. Nyt oli mun vuoro lähteä viemään Kristiania lekuriin. En viitsinyt viedä Kristiania Ojutkankaalle, koska luulen että ei ne kaikkea ilokaasulla hoida.

Monen tunnin jälkeen tultiin kainalosauvojen varassa takaisin kämpille. Kysyin Kristianilta, että mikä ihmeen jooga-villitys siihen oikein iski? Kristian alkoi selittää, ”mä luin yhdestä lehdestä, että Intiassa joogaamalla voi valaistua. Sitten mä hain kirjastosta tän kirjan ja innostuin oitis”. Kristian innostui esittelemään oppejaan uudelleen vaikka sen varvas oli murtuneena. Se alkoi kiskoa housujaan nilkkoihin ja meni perspyllyasentoon. ”Voisitko sä Juha kokeilla, että onko mun ekassa chakrassa energiat kunnossa?”, pyysi Kristian kontallaan. Mitä vittua, jätkällä on paljas perse pystyssä ja pyytää mua kokeilemaan onko sillä ekassa chakrassa energiat kunnossa. Kysyin Kristianilta ihmeissäni, ”siis pitäisikö mun tuikata sormi sun ryybeniin ja tunnustella että onko siellä hyvät energiat? Oletko sä tullut hulluksi?”. Kristian tuohtui, ”no ei perseeseen! Juurichakra sijaitsee sukuelinten ja peräaukon välissä. Sieltä nousee perusenergia ihmiseen”, selitti Kristian hyvin oppineena. Pyysin Kristianilta armahdusta, koska mun oli kokemattomana oikeastaan aika mahdotonta sanoa onko se energia hyvää vai pahaa joka Kristianin pussien ja pakoputken välistä nousee. Kristian veti housut takaisin jalkaansa. Kävin ottamassa taas pamin, tällä kertaa vain yhden.

Kristian kertoi, että se yritti saada kundaliinienergian nousemaan ekasta chakrasta päähänsä, jolloin se olisi väistämättä valaistunut. Mä koitin rauhoitella Kristiania, ”tajuatko sä, että Intiassakin ne joogit harrastavat monta vuotta mietiskelyä ennen kuin ne saavat valaistumisen. Ne saattavat mietiskellä jopa monta tuntia yhteen putkeen”. Kristian katsoi mua vihaisesti, ”luuletko sä että mä en mietiskele kuule joka vitun päivä jotain? Häh?”. Huomasin ettei keskustelumme ollut hedelmällinen. En viitsinyt edes mainita Kristianille, että tuskinpa edes Intiassa yksikään joogi on valaistunut puoliksi juotu keskikurapuikko vierellään. Ainakaan varvas perseessä niin ei ole tapahtunut. En ainakaan usko...

23.1. Lauantai

Tiina tuli käymään. Se huomasi, etten ollut ihan oma itseni. Selitin sille, että olin ollut ilokaasuhoidossa ja popsin vielä harvakseltaan pameja. Tiina oli yllättäen hyvinkin myötäelävä. Jopa niin myötäelävä, että suoritimme nk. nopeatempoisen. Luulen että juurichakrani lensi kaaressa makuuhuoneen seinään. Oli se niin vavisuttava kokemus. Ihme homma kun ei ne pamit pysty mun pyhää mailaani rauhoittamaan?

24.1. Sunnuntai

Kylläpä kankkunen kestää vaikka on saanut ilokaasua, B-vitamiinia perseeseen, keltaista Jaffaa ja saavillisen pillereitä. Toisaalta oli se niin mielipuolista kurlaamista, että kyllä kankkunen saakin kestää.

Kristian soitti ja kertoi, että voisi tulla opettamaan mulle kuinka tunnistetaan juurichakran energiat. Kerroin Kristianille, että Tiina on luonani ja olen juuri kielelläni opettelemassa eri energiakeskusten sijainteja. Kun kerroin Kristianille, että aion aloittaa juuri ekasta chakrasta se totesi, ”sä et ole Juha yhtään henkinen. Nussimiseksi se menee kumminkin. Moido! Piip, piip piip...”. Niinpä, mutta Ingman saa maidon maistumaan...