JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Jo aamusta alkoi tää kuusirahtarina oleminen keittää, kun nypin sen kahelin mummelin joulutähden kappaleita jalkapohjistani irti. Voi vittu, millähän vuosisadalla joulutähdet tehtiin lasista?

Alkoi olla jo sen verran pätäkkää laarissa, että päätin paiskoa enää tämän päivän hommia. Toisaalta, saapahan katsella samalla Kristianin ja Mikaelin koheltamista. Sikaihana nuori gimma tuli ostamaan kuusta. Mä en tiedä kumpaan se iski silmänsä tiukemmin, muhun vai kuuseen. Se piti niin mieletöntä silmäpeliä siellä kuusten seassa, että pelkäsin siltä silmien putoavan päästä siinä muljauttelussa. Ei ollut vaikea arvata, että tää gimuli halusi välttämättä mut kantamaan kuusen himaansa. Lähdin tappi 90 asteen kulmassa raahaamaan karahkaa herkkuleivoksen kämpille.

Päästiin viimein gimulin luukkuun ja se halusi, että mä samalla tuikkaisin kuusen myös kiinni kuusenjalkaan. Aloin sovitella kuusen tyveä jalan reikään kun huomasin gimman kontallaan kuusen alla vieressäni ja se alkoi tehdä kädellään runkkaavia liikkeitä kuusen runkoon ja kähisi mun korvaani, ”onko se reikä liian ahdas näin paksulle varrelle?”. Mä heitin kuusen helvettiin ja kysyin mimmiltä, ”jos haluat että mä vedän sua viikseen, niin turhaan sä runkkaat tota kuusta niin että kaikki neulaset ovat varisseet jo ennen joulua?”. Mimmin katse oli kuin pikkutytöllä lelukaupassa, ”joo, haluun!”. Gimma heitti itsenä sohvalle ja mä painelin perässä. Outoa hommaa. Mimmi voihki alusta loppuun, ”paina senkin kuusitaxi, sex, sex, sex... mun oma metsuri, kaada tää kiimainen petäjä ja halkaise mut sun paksulla kirveelläsi...”. Voi vittu miten oudot tyypit haluavat puita jouluksi himaansa. Tää on näitä palveluammatin varjopuolia...

22.12. Tiistai

Tänään päätin pitää pekkaspäivän. Kristian soitti mulle ja hihkui onnesta, ”arvaa mistä mä soitan?”. Mä olin vähän pihalla, joten pysyin vaiti. ”Ajattele, mä soitan ulkoa”, hihkui Kristian. Olin edelleen täysin out. Siis onko Kristian todella voinut olla huomaamatta puhelinkoppeja? Kristian jatkoi suurta tilitystään, ”ajattele, tässä ei ole edes johtoa! Tää on mun kännykkä. Mä ostin tänään kännykän! Tällä voi puhua samaan aikaan kun kävelee! Eikö olekin mieletön vehje, puhua ja kävellä samalla...”. Mulla alkoi vati palaa, ”vittu asiaan!”. Kristian nähtävästi loukkaantui, koska se ilmoitti hyvin välinpitämättömästi parista pukkikeikasta, joita olisi tarjolla aatoksi. Kristian väitti, että mä saisin yhteensä tonnin puhtaana hanskaan jos heittäisin neljään mestaan vaan jotkut vitun rojusäkit ja häippäisin tieheni. Lisäksi mulle tuotaisiin pukin releet himaan, siis nää vitun tekoparrat ja kuminenät. Lupasin suostua, onhan se sentään tonni riihikuivaa suoraan räpylään.

23.12. Keskiviikko

Mulla alkoi armoton stressi. Vaikka mulla oli hilloa siitä kusipäisestä kuusien raahaamisesta, niin silti oli tosi stressaavaa miettiä sopivia joululahjoja. Viinapullo on aina ajankohtainen joululahja, joten kirmasin handeliin hakemaan lahjoja. Myyjä katsoi mua pitkään, kun pyysin sitä paketoimaan 18 pulloa kossua, jokaisen omaan lodjuunsa. Se naureskeli, ”tokkopa nämä kaikki lahjoiksi menevät. Taidat itse juopotella, heh heh...”. Mä loukkaannuin syvästi, ”joo sä olet oikeassa, yhden ajattelin työntää ilman ikävää pahvilaatikkoa suoraan sun perseeseen pohja edellä”. Jo loppui natkutus ja tuli vauhtia paketointiin. Mulle ei vittuilla.

Kristian ponkaisi illalla paikalle mukanaan samanlainen lahjalaatikko kuin mulla. Annoimme toisillemme lahjat. Kristian sai kossua ja mä sain Kristianilta kossua. Lopulta paikalle saapuivat myös Mikael ja Gunnar. Nekin antoivat toisilleen pahvilaatikot. Mikael Gunnarille viskiä ja Gunnar Mikaelille viskiä. Päätettiin viettää desperaattojen joulu yhdessä. Mikael ehdotti, että sinetöitäisiin päätös vielä verivalalla, mutta mun kuristusote oli riittävän päättäväinen Mikaelinkin mielestä, että emme tarvinneet verivalaa. Vitun kahelipervo...

Ennen simahtamistani kelailin, että jotain tosi tärkeää taisi unohtua. Mikähän se oli, viina taitaa kovertaa lähimuistia...

24.12. Torstai

Aattoaamu ja kiinteähkö kankkunen oli päällä. Kuuntelin outoa nuljutuksen ääntä parveni alta. Koitin herkistää kuuloani, että mistähän se oikein tuli? Parven alta se selvästi kuului. Heitin pääni parven reunan yli ja aloin haravoida haukankatseellani parven alaosaa. Vittu, Kristian veti hanskaan pornolehti sylissä mun parveni alla. Mä karjaisin, ”mitä vittua sä oikein luulet tekeväsi!”. Kristian oli niin keskittynyt lehteensä ja tumputtamiseen, että se heitti lehden ilmaan ja alkoi tumputtaa entistä hullummin niin että hetken kuluttua mälli ropisi mun parven kattoon ja Kristian itki! Ei helvetti, se säikähti niin mielettömästi että se alkoi itkeä samalla kun rojut lensi kattoon. Huh huh mikä aamu! Kun Kristian oli toipunut aamuorkustaan se alkoi selittää mulle hennolla äänellä, ”mulla oli niin mieletön kankkuspanetus, että mun oli pakko vetää tumppuun. Sori Juha, mä pesen sen parven katon”.

Aloin keskittyä päivän tapahtumiin. Silloin muisti palasi kammottavalla tavalla. Vittu, ei ollut kinkkua! Kutsuin kaikki desperaattojen jouluun osallistuvat hätäkokoukseen. Sovittiin, että Kristian hankkii kinkun ja hoitaa sen uuniin. Mikael hommaa kalat ja Gunnar laatikot. Mä lähdin hakemaan vielä muita roippeita ja pukinvetimiä. Matkalla muistin, että mähän olin jo eilen antanut Kristianille sen lahjan. Täytyy varmaan käydä hakemassa sille toinen lahja, koska se innoissaan pakkasi jotain pakettia - nähtävästi mulle.

Kun palasin kämpille, niin Kristian oli jo työntänyt 10 kilon kinkkumme uuniin ja muut desperaatot valmistelivat muita jutskia. Me vedettiin Kristianin kanssa pukinkamat niskaan ja painuttiin keikoille. Kristian antoi mulle neljä osoitetta ja ohjeet. Helppoja hommia...

Menin ekaan kohteeseen. Lapussa luki, että mun pitää hakea varastosta lahjasäkki ja tulla sitten pimputtamaan ovikelloa. Keikka alkoi loistavasti. Pikkunapero tuli avaamaan oven ja mut nähdessään alkoi hillittömästi parkua ja paiskasi oven päin mun naamaa. Seuraavaksi oven avasi perheen isukki, joka ympäripäissään talutti mut peremmälle. ”No onkos sillä pukilla näin pitkä mulkku”, örisi isukki ja kaivoi puhkipiereskellyistä kalsareistaan velton heijarin esiin. ”On joo melkein samanlainen, ehkä vaan 10 senttiä pidempi ja 3 senttiä paksumpi, mutta muuten ihan samanlainen”, vastasi ja raahasin säkkiä olohuoneeseen. Kaikki muut olivat melkein pelti kiinni paitsi perheen äiti ja mummi, joka pyysi mua laulamaan lapsille jonkun kivan joululaulun. Joululaulun?! Mistä vitusta mä nyt joululaulun keksin? Muistin Mikaelin hoilaaman joululaulun, mutta en ollut ihan varma sanojen alkuperäisyydestä.

Selvensin nälkäisenä odottavaa yleisöäni tulevasta taidenautinnosta, ”no niin, tämä on Nisse-polkka:

On villiä melskettä, läiskettä pauketta nahkaruoskien,

on korsetit tangat, nahkaiset vaatteet, kahleita kolisten.

Ja soihdut ne tuikkivat lyhtyinä tiilisten vankityrmien,

kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen.

Kas, toinen on orja ja toinen on herra tai valtiatarkin, ja

maso pikkuväki nauttii ryömiessään maass'.

Jo valmiina kourassa valtiaan suuressa nahkaruoska on,

ja kaikki orjat sidottuna rankaistava on.

Läiskis mäiskis läpsis ja loiskis,

ruoska se tanssii, puppeli jupsis.

Voihketta täynnä on sellit tän tyrmän,

tanssihin tahtia antaa saappaat.

Muksis läpsis pimpeli pompeli,

ruoska se kankulle rankaisun antavi,

Kaikki vaan joukkohon orjia lyömään

ja huutoa kuullaan kun juhla on!”

Vittu, tuli aivan hiirenhiljaista lauluni jälkeen. Tuntui kuin kännisetkin olisivat selvinneet lauluni aikana. Isäntä tuuppasi mulle viisisataa kouraan ja heitti mut pihalle. Sen vitun Mikaelin laulun takia mä sain vielä papalta läksiäispotkun perseeseen. Lähdin seuraavaan kohteeseen.

Kaksi seuraavaa keikkaa oli ihan inhimillisiä. Paljon hilluvia kersoja ja suhteellisen järjissään olevia aikuisia. Toisessa kämpässä perheen äiti, n. 35-vuotias blondi pyysi mut keikan jälkeen keittiöön. Se sujautti mulle kolmesataa kouraan ja pujotti kätensä mun muutenkin löysästä housunkauluksesta sisään ja tarrasi kiinni mun pyhään mailaani. ”Haluaako pukki ansaita vähän lisää olemalla oikea pukki?”, kuiskasi glögille tuoksahtava palavasilmäinen naaras. Mun mailaparkani on niin helposti jymäytettävissä, että se alkoi heti osoittaa heräämisen merkkejä. Kiva sanoa kiimaiselle naaraalle, jonka kourassa on kivikova kalu, ”sori, mun ei tee mieli”. Onnistuin pakenemaan kämpästä kaira pystyssä. Isäntä katseli vähän kummissaan, että mikähän sillä pukilla oikein pullotti? Lähdin viimeiseen kohteeseen.

Kummallinen keikka, ei tarvinnut hakea lahjapussukkaa mistään? Oven avasi silkkiseen aamutakkiin pukeutunut tiptop ruskeaverikkö. Se otti mua kädestä kiinni ja kuljetti mut olohuoneeseen. Ihmettelin, että missähän kaikki kersat ja muu perhe piileskeli. Mimmi toi mulle pitkulaisen paketin ja istui hajareisin päälleni. ”Voisko pukki avata mun ainoan lahjani”, kysyi mimmi viaton ilme kasvoillaan. No, mähän olin keikalla joulupukkina, joten aloin avata pakettia. Sieltä löytyi varmaan 25 senttinen tekoslaikkari, joka oli joulun kunniaksi vielä tulipunainen. ”Voisko pukki näyttää miten tää lelu toimii”, kujersi mimmi ja alkoi riisua aamutakkiaan. Voi helvetti, lukeeko mun otsassa, että tän miehen kanssa on pakko naida tilaisuuden tullen. Mimmi alkoi riisua mun pukin kolttua pois. Se lupasi mulle viisisataa bonusta, jos mä nain sitä tekoparrassa ja tyyny edelleen kiinnitettynä vyöllä mahaan? Sekopää mimmi, mä olisin nainut sitä ilmaiseksikin, joten vastasin myöntävästi.

Olisi pitänyt pyytää tonni. Jumalauta että oli karmeata duunata tyyny mahassa samalla kun tekoparta alkoi kutittaa aivan vitusti hien valuessa pitkin poskia. Heitin tyynyt ja parran helvettiin ja päätin antaa gimmalle oikein kunnon joululahjasarjan. Mimmi oli ihan puhki saatuaan seitsemän orgasmia peräjälkeen. Se katsoi mua ja totesi, ”hei, sähän oot ihan hyvännäköinen ilman noita vetimiäkin”. Kiesus mikä lady, kai nyt kuka tahansa on paremmannäköinen seksiobjekti kuin joulupukki! Keräsin umpihikiset kamani ja häivyin. Ovelta mimmi vielä pelasti koko seuraavan vuoteni, ”mä en muuten käytä mitään ehkäisyä, joten ensi jouluna sä voitkin tulla taas pukiksi, vai mitä isi?”. Huh huh, kiireesti viettämään desperaattojen joulua.

Kristian tuli alaovella vastaan. Sillä oli vielä pukinkamat päällä. Kirmattiin kämpille. Oven takaa tuli snadisti ylikypsä tuoksu. Astuin keittiöön ja jalkojeni alta kuului lits läts lits läts. Katsoin alas ja näin koko lattian peittävän kerroksen, n. 3 sentin suolavesirasvaliemen. Kysyin Kristianilta, että oliko se kinkku pakastettu? Kristian nyökytti nolona. ”Ja sä työnsit sen jäisenä uuniin?” Taas Kristian nyökytti. ”Panitko uunin miedolle lämmölle?” Kristian alkoi selittää, ”eiku täysille, kato mä ajattelin että saataisiin kinkkua heti kun tullaan keikalta”. Avasin uunin luukun ja löysin pelliltä noin greipinkokoisen tummanpunaisen klimpin. Se oli meidän 10 kilon joulukinkku. Koitin leikata kinkusta siivuja, mutta se mureni melkein jauhoksi. Meillä oli kinkkujauhoa - vähän. Päätimmekin syödä tänä jouluna pyttipannua, joka on valmistettu kinkun muruista ja erilaisista laatikoista. Onneksi oli niin paljon temppulientä, että pyttis meni alas. Seuraavaksi päätettiin jakaa lahjat.

Kristian avasi oman pakettinsa. ”Sukkahousut! Onko nää miesten vai naisten?”, ihmetteli Kristian haltioissaan. Mä sanoin Kristianille, ”mä en keksinyt mitä ostaisin sulle, niin päätin hankkia sukkahousut”. Kristian katseli mua kysyvänä. ”Vedä ne päähäs ja mee pankkiin, niin sit sä voit ostaa itsellesi mitä ikinä haluat”, selitin Kristianille. Se hyppäsi mun kaulaan ja kiitti onnesta sekavana. Sekopää. Mä avasin Kristianin paketin. Mitä vittua, Lady Shave?! Ämmien tussukarvojen ajolaite?! Kristian alkoi selittää, ”älä hermostu Juha. Muistatko kun sä kerran ajoit mun parran niin että multa lähti melkein puolipäätä? Nyt sä voit ajaa mun parran vaikka mä olisin sammunut”. Olin tyrmistynyt, ”tajuatko sä pervo, että tää ei ole mikään partakone, vaan ämmien tussukarvojen trimmaaja?”. Kristian vaan kohautti olkapäitään ja jatkoi dokaamistaan. Mikaelilta sain lahjaksi oudon humanoidinnäköisen lilan nuken, jonka päässä oli ihmeellinen antennihäkkyrä. Mikaelin silmät paloivat onnesta, ”tunnetko sä sen?”. Ihmettelin, että minkä? ”Se on Teletappi!”, hihkaisi onnellinen Mikael. ”Mikä vitun Teletappi?”, ihmettelin. ”No etkö sä nuija tunne Teletappeja? Toi on Tiivi-Taavi!”, sivisti Mikael mua. Hyvää joulua...

25.12. Perjantai

Se ylikypsä kinkku tai kossu pisti pakin löysäksi. Kirmasin aamupaskalle, mutta huusi oli varattu. Oven takaa kuului Kristianin ääni, ”mä testaan vaan sun uutta partakonetta”. Ovi aukesi. Kristianilla oli millin sänki ja lavoaari oli täynnä tukkaa. Repäisin Kristianin ulos ja istuin pöntölle. Se kaheli ajeli päänsä toosan trimmauskoneella. Hyvää joulupäivää...

26.12. Lauantai

Mä en enää ihmettele miksi poliisit saa jouluna niin vitusti kotihälytyksiä. Mulla alkoi keittää desperaattojen joulun viettäminen siinä vaiheessa, kun Mikael herätti koko porukan kahdeksalta aamulla katsomaan telkkarista Teletappeja. Kokemus oli niin mykistävä, että annoin Mikaelille anteeksi. Mulle jäi väkevästi mieleen, kuinka eriväriset Teletapit hokivat, ”hei hei, Hipsu menee kotiin, mitä, ko-tiin, ko-tiin, aha, hei hei, kauas kauas kauas pois, nyt Teletapit nukkumaan, eiii, eiii...”. Puolessa tunnissa opin tuntemaan Tiivi-Taavin, Pain, Hipsun ja Laa-Laan. Voihan vittu, mä jäin koukkuun Teletappeihin. Nähtävästi Teletapit kolahtivat kaikkein kovimmin Kristianiin, koska se oli koko päivän omissa oloissaan ja vain silitteli mun Tiivi-Taavia. Mä ehdotin Kristianille, että se menisi jo ko-tiin, ko-tiin, ko-tiin...

27.12. Sunnuntai

Huh huh, olipa joulu. Tein nopean yhteenvedon joulusta. Olisin saanut pimppua niin paljon kuin olisin halunnut, mutta tulopuolelle voidaan kirjata kaksi seksuaalikokemusta. Sain Teletapin ja pimpin trimmauskoneen. Lisäksi mulle jäi useita puikkoja kossua sekä yli kolme tonnia riihikuivaa. Itse asiassa - vitun OK joulu.