JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Mä olin niin innoissani uudesta ammatistani, että päätin ensi tilassa lähettää teoksiani myös Finlandia-palkittaviksi. Täytyy varmaan kirjoittaa vähän paksumpi kuin puolentoista sivun kirja, ainakin jos aikoo voittaa Finlandia-palkinnon?

Päätin lähteä tekemään nk. näyteikkunaostoksia, koska olin melko varma tuntuvasta veronpalautuksesta. Kaiken järjen mukaan mulle pitäisi tulla ihan helvetisti veronpalautusta koska en ole tienannut lanttiakaan verotettavaa tuloa. Vittu jos semmoiset heppulit saa satatonnia, jotka ovat tienanneet miljoonan niin mun pitää saada vähintään puoli milliä veronpalautusta, kyllä jämpti on näin!

Menin Alkon ikkunan taakse ja ostin mielessäni koko putiikin tyhjäksi. Tuli niin hyvä olo, että päätin alkaa juhlia tulevaa veronpalautustani keskikuralla. Olin juuri menossa paikalliseen Valtsuun kun tosi oudonnäköinen remmi iski kylkeen kiinni. Pitkätukka hamppari kuiskasi korvaani, ”haluutsä ostaa kilkalia?”. Mä olin ihan pihalla. Mä kysyin tältä paskatukalta, että mitähän kilkali mahtoi olla? Se selitti mulle, että ne joutuivat pistämään ikkunoita vähän kilkaliksi ennen kuin ne sai hankittua muutaman kopan bisseä. Mulla löi edelleen setsuuria tämän kuona-Kallen selitykset, mutta kysyin kuitenkin kopan hintaa. ”Sanotaan nyt vaikka viiskymppiä”, heitti heppu. ”Sisältääkö toi hinta korin ja pullot kanssa?”, tivasin heebalta. Se mietti vähän aikaa ja vastasi myöntävästi. Painuin kaksi koria Karhua kainalossa himaan.

Vittu mikä kusipää, mä saan pelkästään näistä koreista ja tyhjistä pulloista jo yli viiskymppiä.

8.12. Tiistai

Nautiskelin aamulla ihanaa keskiketterää kun Kristian soitti. Se kyseli, että mitä mä hommailin. Vastasin, että lipittelen tässä Karhua. Kristian melkein huusi korvani paskaksi, ”onks sulla karhu siellä kämpässä?”. Jos mä tietäisin, että Kristian heittää noi repliikkinsä huumorilla mä voisin ymmärtääkin sitä, mutta kun se puupääressu on todennäköisesti aivan tosissaan. Nyt se palikka luuli, että mä nuolin täällä jonkun karhuvaarin persettä. Ajattelin heittää vähän vettä myllyyn ja vastasin Kristianille, ”joo! Aamulla ovikello soi ja rapussa seisoi vitun iso karhu. Se sanoi, että se ei saa nukuttua talviuntaan kun sen pihkatappi on luiskahtamassa pois sen perseestä. Se pyysi mua suutelemaan sen paikalleen”. Kristian oli hetken hiljaa, ”ihanko tosi?! No sulla on nyt varmaan hirveä kiire, niin soitetaan myöhemmin. Moido! Piip piip piip...”. Että näin...

9.12. Keskiviikko

Kristian ei sitten soittanut lainkaan. Toivottavasti se ei kuitenkaan käynyt toitottamassa kaikissa kaupungin kapakoissa, että Juha yrittää suudella pihkatappia karhun perseeseen eikä sen vuoksi tänään päässyt tulemaan. Toisaalta funtsin, että tärkeintähän on että puhutaan.

Keskikaljan kurlaaminen syö varmaan kaikki vitamiinit kropasta kun tulee aina hillitön kankkusnälkä. Spurttasin hakemaan alakerran kaupasta vähän pierun siementä. Kipitin tikkana portaat ylös ja aloin valmistaa itselleni gourmet-lounasta. Kaksi purkkia hernekeittoa ja puoli tuubia sinappia. Ajattelin säästää Fairya, joten toin koko kasarin olkkariin ja päätin syödä suoraan kattilasta. Pistin sattumalta telkkarin auki juuri kun sieltä alkoi MTV:n Lounasuutiset. Funtsin, että tämähän sattui. Just kun mä kelaan lounasta naamariin tulee Lounasuutiset. Olin ehtinyt lapioida pari lusikallista kun näytettiin kuvaa kaatopaikalla kuokkivista kytistä. Toimittaja tenttasi komisariolta, ”niin, kuinka monta ruumiin palaa oletatte vielä löytyvän?”. ”En voi tutkimuksen tässä vaiheessa kommentoida”, vastasi poliisi. ”Luuletteko paloja olevan alle kymmenen?”, tenttasi toimittaja kuin pikkupoika. ”Kyllä”, vastasi komisario. Mulla on nähtävästi niin eloisa mielikuvitus, että pystyin noin suurinpiirtein hahmottamaan mielessäni millaisista kimpaleista oli kysymys. Päätin kiikuttaa hernekeittoni jääkaappiin. Itse asiassa, huomennahan on vasta torstai - virallinen hernekeittopäivä.

10.12. Torstai

Mulla oli oikein kello herättämässä, koska tänään mulle tulisi noin puoli milliä veronpalautusta. Olin niin hermostunut uudesta elämästäni rikkaana miehenä, että pakkinikin meni löysälle. Kävin heittämässä ainakin viidet räiskähdyspaskat pönttöön. Alkoi ottaa pannuun kun piti joka pärskäyksen jälkeen pestä perse ja pönttö. Ihme värkki ihmisen persereikä. Välillä se annostelee siistejä paskapaketteja ja toisinaan se räkii sisällön kuin vatkattu kokispullo.

Olin hyvissä ajoin postin luona hakemassa rahojani. Ihme kun mulle ei ollut tullut minkäänlaista ennakkoilmoitusta rahoista? Verottajaa varmaan vitutti niin paljon, että se ei viitsinyt lähettää mulle tietoa rahamällin suuruudesta. Painuin virkailijan luo ja löin passini pöytään, ”nostaisin minulle tulleen suurehkon summan rahaa”. Virkailija katsoi mua, passia ja taas mua. Sitten se painui mun passi kourassa jonnekin hyllylle. Hetken kuluttua se tuli takaisin ja sanoi, ”ei teille ole tullut minkäänlaista summa rahaa”. Mä selitin, että kysymys on mun veronpalautuksesta. Mimmi lähti etsimään uudelleen ja palasi käsiään levitellen, ”ei teille ole tullut rahaa. Käykää kysymässä pankista”. Painuin pankkiin. Ei sielläkään latin latia. Päätin mennä hoitamaan asian suoraan verovirastoon. Jonotin neljä tuntia kunnes pääsin tiskille. Tämä vitun Nakki Nakuttaja sanoi mulle, ettei mulle pitänytkään tulla mitään veronpalautuista vaan mätkyt! Mätkyt! Aloin huutaa niin että koko virastotalo raikui, ”miten vitussa mulle voi tulla mätkyt jos mä en ole tienannut lantin lanttia?!” Verovirkailija kehotti mua tekemään verovalituksen. Lähdin himaan tekemään todellista verovalitusta.

Päätin kirjoittaa verovalitukseen uudeksi ammatikseni ”modernien aikuisten satujen kirjoittaja”. Ilmoitin verottajalle, että ne voivat myydä tämän sadun eniten tarjoavalle ja napata sadun tuotosta tämän ja ensi vuoden mätkyt jo ennakkoon. Mulle ei vittuilla!

”TUHANNEN JA YHDEN SUUPALAN TARINOITA

Olipa kerran känisevä valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies. Hän oli perusluonteeltaan ilkeä ja pahansuopa mulkku. Hän tyrannisoi jopa omaa perhettään, johon kuuluivat kolme poikaa ja hehkeä kilttiluontoinen vaimo. Ruokapöytään ei kellään perheenjäsenellä ollut menemistä ilman tyrannivirkamiehen läsnäoloa ja valvovaa silmää. Niinpä hän ilkeyttään jäi vetkuttelemaan kaupungille töiden jälkeen, jotta nälkäinen perhe sai odotella suolisto koristen jäähtyvien patojen ääressä. ”Kyllä nälkä opettaa”, tuumi perheen päämies.

Perheen vanhimmalla pojalla oli paha laktoosi-intoleranssi. Valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies inhosi vanhinta poikaansa. Hän näki tässä niitä lahjakkaita ja sympaattisia piirteitä, joista hän oli itse suuren luomakunnan veronpalautuksen aikana jäänyt paitsi. Hän oli siis varsin kateellinen pojalleen. Niinpä hän saattoi öisin käydä kaatamassa kaikki poikansa vähälaktoosiset kermat ja maidot viemäriin ja latasi ko. purnuihin suoraan maatilalta ostettua sakeaa tököttiä niin että laktoosissa takuulla löytyi.

Paskahuusin oven takaa valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies kannusti poikaansa, “kyllä se siitä, kyllä maailmaan paskaa mahtuu. Tules nyt pois, että muutkin ehtii hih hih hih...”.

Valtiovarainministeriön neuvottelevalla virkamiehellä oli tapana mennä metsän rauhaan pohtimaan syntyjä syviä. Ei suinkaan miettimään, kuinka pääsisi irti vittumaisesta luonteestaan, vaan suunnittelemaan uusia entistä kireämpiä ja kierompia verotuskeinoja.

Tarpoessaan metsässä valtiovarainministeriön neuvottelevaa virkamiestä huvitti tämä asetelma, ”minulla on oma ministeri, jonka selän takana voin rääkätä kansaa”. Metsässä samoillessaan häntä huvitti jopa niin paljon, että hänen viivasuoralta suultaan tuli jopa naurun remakka. Valtiovarainministerin suu ei ole suora, sekin nauratti virkamiestä.

Metsässä asui myös körmyniskainen emokarhu. Sillä oli painoa komeat 270 kiloa ja pituuttakin miltei kaksi ja puolimetriä. Se oli varmasti Pohjois-Euroopan suurin naaraskarhu! Nyt sillä oli kolme kasvavaa urospentua, jotka olivat jatkuvasti turpa auki. “Ruokaa!”, ne huusivat yhdestä suusta. Välillä emokarhu hermostui siinä määrin, että tevasi tassullaan niin kovaa pentuja korville, että ne halusivat koko päivän nukkua sekavia pentujen päitään selviksi. Kyse ei suinkaan ollut eläinrääkkäyksestä vaan silkasta äidinrakkaudesta ja huolehtimisesta, koska tämä karhuemo sattui olemaan horoskooppimerkiltään Rapu.

Emokarhu oli jo useamman kerran kuullut tuon kumman ilkeän hihityksen metsässä. Sitä alkoi vituttaa tuo höhhöttely. Niinpä se nousi takatassuilleen ja ojensi pesäpallon kokoisen mustan nahkakuulan, eli kirsunsa kohti taivasta ja alkoi nahkapallo keikkuen nuuhkia ilmaa. Metsässä haisi selvästi neuvottelevan virkamiehen hiki. ”Onpa vittumainen käry”, tuumi karhumuori.

Neuvotteleva virkamies mennä rymisteli metsässä ja naureskeli ääneen. Hän oli juuri keksinyt taxfree-veron. Samaan aikaan neuvottelevan virkamiehen vaimo oli tullut tiensä päähän. Hän päätti, että tästä lähin ukko sai syödä yksin, enää ei perhe odottelisi ja pelkäisi virkamiehen mielialoja ja tyrannimaisia määräyksiä. Äijä saisi ensi töikseen kirjoittaa nimensä avioerohakemukseen.

Karhuemo oli siirtynyt liikkumaan äänettömästi puihin. Karhun silmissä välähti pahaenteisesti kun se näki tämän pullukan virkamiehen tepastelevan höhötellen metsässä. Yksi hyppy ja miltei kolmesataakiloinen karhu oli upottanut tassunsa neuvottelevan virkamiehen takaraivosta sisään.

Kuin yhdestä suusta kajahti metsässä ja virkamiehen kotona samanaikainen käskevä, mutta lempeän äidillinen huuto, “poooojat! Syööömäääään!”.

11.12. Perjantai

Vitutti niin paljon veronpalautusten menetys, että päätin olla tänään kirjoittamatta päiväkirjaa.

12.12. Lauantai

Puhelin keskeytti toimintauneni, jossa olin amerikkalainen kommandosotilas. Tein juuri rynnäkköä neiti Lewinskyn olohuoneeseen, jossa Monica pillillä imien sai viiden litran Diet Coke tölkin klommoille! Monica nikkasi mulle silmää ja sanoi, ”aika hyvä imu vai mitä kommando?”.

Puhelimessa oli tämä Kristianin ja Mikaelin astrologiaan perehtynyt ystävä, Gunnar. Se aloitti ääni vavisten, ”hyvä herra, olen tutkinut hieman karttaanne ja todennut, että teillä on Mars 12. huoneessa. Se tekee yleensä sairaalloisen ja sekavan luonteen. Mikäli teillä olisi myös Venus 12. huoneessa, saattaisi se merkitä avioliittoa alhaissäätyisemmän kanssa. Olkaa iloinen, että Venus ei ole teillä vesimerkissä, koska se tuo kantajalleen juopottelua ja irstailua. Kuulemiin.” Mitä helvettiä tämä nyt sitten tarkoitti? Jos mulla olisi Venus vesimerkissä, niin mun elämässä olisi juopottelua ja irstailua? Missähän mun Venus oli kun se espanjalainen siivooja työnsi pesusienensä mun perseeseen? Huima ukko se Gunnar...

13.12. Sunnuntai

Kristian ja Mikael tulivat käymään. Kristianin posket hehkuivat taas varallisen innostuneina. ”Hei me keksittiin hyvä duuni meille kaikille!”, sai Kristian onnensa seasta muotoiltua. Koitin näyttää mahdollisimman hämmästyneeltä. ”Mennään kantamaan ihmisten joulukuusia niiden koteihin!”, hihkaisi Kristian ja Mikael nyökytteli vieressä. Funtsin hetken ja tulin siihen johtopäätökseen, että mikä ettei. Kyllä mulle raha kelpaa. Ei semmoinen kuusi nyt voi niin helvetisti painaa. Kristian veti pirtupullon taskustaan ja ehdotti, että ottaisimme kunnon ryypyt alkavalle työviikolle.

Kuulin radiosta aivan käsittämättömän uutisen. Jossain vitun vinkuintiassa räjähti ilotulitetehdas. "Räjähdyksen aiheutti savuke", sanottiin uutisissa ihan coolisti! Ei helvetti! Pieniä keltasia miehiä pakkaamassa ilotulitusraketteja sätkä suupielessä! Kiesus miten hullua porukkaa...

Lopetin nauramisen kun muistin, että keiden kanssa raahaan kuusia ympäri Stadia ensi viikon...