JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Tiina soitti aamulla ja kertoi menevänsä viikoksi AA-kerhon syyspäiville. Ehkä on hyvä antaa tunteiden vähän rauhoittua. Sain taas hivenen omituista postia. Tällä kertaa ei mainittu sanaakaan siitä vitun juoppohullun päiväkirjasta, kas kummaa.

”Hyvä sorrettu vaimo!

Hei, harrastaako puolisosi kehonrakennusta? Oletko alkanut epäillä, että hän käyttää hormoneja? Me kerromme nyt, mistä tunnistat hormonien käyttäjän. Miehellä rinnat ovat naisellisen pyöreät ja niistä tihkuu maitoa, naisilla puolestaan rinnat ovat miehekkään kiinteät eikä niistä tihku maitoa, mutta niissä kasvaa karvoja. Hormonien käyttö sotkee myös virtsan erityksen. Raju hormonien käyttäjä käy kusella vain kaksi kertaa kuukaudessa. Tosin kuseminen kestää viikon kerrallaan. Miehet istuallaan, naiset seisaallaan. Miespuolisilla hormoninkäyttäjällä kivekset vetäytyvät ylöspäin, pahimmillaan jopa leuan alle pieniksi heltoiksi. Hormonien käyttö aiheuttaa myös äkkipikaisuutta. Tyypillisiä esimerkkejä ovat neljännen kerroksen ikkunoista sinkoilevat työkalut, 150 kilon käsipunnukset, WC-istuimet ja soijajauhosäkit. Juovuksissa hormonien käyttäjä alkaa vihata silmittömästi kaikkea. Vihattavin kaikista on rakkain puoliso, jonka hän hakkaa mustikan väriseksi möykyksi. Seuraavana aamuna hän kuitenkin muistaa huikata ovelta: sori siitä eilisestä, ennen kuin kirmaa taas punttisalille. Hormoninkäyttäjän ruokavalio poikkeaa terveen ihmisen ruokavaliosta, pikkuisen. Hän syö aamiaiseksi kunnalliseen päivähoitopaikkaan varatun teollisuuslavan cornflaksia ja ruokajuomana hän nauttii 26 purkkia raejuustoa. Välipalaksi hän nauttii tertun banaaneita, mutta muistaa toki venytellä isoja lihaksiaan puun oksasta yhdellä tartuntaraajalla roikkuen. Vaatetus on hormoninkäyttäjälle ongelma, koska ainoat housut, jotka hänelle sopivat, ovat kirkuvan neonväriset kuminauhabodaushousut, joihin mahtuu treenatuimmatkin nahkasohvat. Ainoa ongelma rauhattomia kuvioita ja neuroottisia värejä sisältävissä pöksyissä on se, että henkisellä tyhjäkäynnillä käyvä hormonien popsija hermostuu entisestään rauhattomia housujaan tuijotellessaan. Hormonien käyttäjä tuskastuu illanvietossa, mikäli keskustelette Egon Friedellin kulttuurihistoriasta, tai kaikkein pahinta, Schopenhauerin sielukäsityksestä. Hormonien käyttäjä kääntää keskustelun, jollei muuten niin fyysisen väkivallan avulla lihasryhmiin ja venyttelyn merkitykseen kaksi tuntia reenaamisen jälkeen. Nainen, sinä jonka mies käyttää hormoneita, luuletko sinä hölmö todellakin että Melody värihuuhtelun ansiosta miehelläsi seisoo jo kolmatta vuotta, kokoajan. Etkö yhtään ihmettele, kun hänellä on välillä puolen vuoden seisomattomuus takuu? Sinun miehesi on hormonien käyttäjä. Hormonikäyttäjien puolisot, On koston aika, osa 2. Hankkikaa itsellenne aitoa, tehokasta, satakuntalaista siankiimaa. Vartti siankiimaa päivässä sekoitettuna aviosiippasi hormoniannokseen riittää. Maanviljelijät! Tarkista onko teidän perheen kotitalouseläin vakuutus voimassa, ja nukutte yönne rauhassa!”

Hyvä sorrettu vaimo? Maanviljelijät? Voi vittu, jos olisin mennyt tämän lappusen kanssa kyttikselle, ne olisivat taas nakanneet mut pahnoille. Täytyy varmaan taas alkaa riuhtoa brenkkua. Menin Alkoon... ostoksille.

18.8. Tiistai

Heräsin krapulassa omituiseen höpötykseen. Koitin tarkentaa, että tuleeko ääni pääni sisä- vai ulkopuolelta. Se tuli rapusta, eli ulkopuolelta. Yläkerran tantta motkotti, niin että rappu raikui: ”Munat tommottiilta kanilta pittäis leikata!” Avasin oven silkasta mielenkiinnosta, en ole nimittäin nähnyt salvamista luonnossa. Tantta löi kouraani iltapäivälehden, jonka kannessa komeilivat Bill Clintonin ja Monica Lewinskyn kuvat. Nappasin lehden ja painuin keppanan kanssa sivistämään itseäni. Uutinen kertoi, että neiti Lewinskyn hallussa on mekko, jossa epäillään olevan presidentin spermaa. Nyt pressan pitäisi vetää hanskaan ja ruikkia oma näytteensä johonkin viilikippoon. Aloin nauraa ihan vitusti. Presidentti vetää paskahuusissa räpylään samalla, kun joku vitun agentti seisoo kulmat kurtussa oven edessä vahdissa! Voi olla hivenen vaikea orientoitua tumputtamiseen. Vetää hanskaan valkoisessa talossa... sairas maa.

Juotuani riittävästi keppanaa, päätin auttaa ystävää hädässä. Kirjoitin kirjeen Yhdysvaltain presidentille: ”Hyvä Bili. Älä anna niiden kusipäitten runkkauttaa itseäsi. On ihan turha ottaa mitään DNA-testejä sun kärsän nokasta ja verrata niitä sen Monican puhkinussittuun mekkoon. Mun mielestä kannattaisi antaa sen Paula Jonesin maistaa sitä mekkoa, etkös sä senkin kanssa meuhkannut? Bili, kyllä minäkin olisin antanut Monican näköiselle naiselle. Onko se totta, että sä et ole pannu sitä kertaakaan? Ainoastaan soitattanut nahkaklarinettia? Olet sä kyllä melkoinen veijari! Mun mielestä sä olet pelimies. Terveisin Juha. Ps. Jos et ymmärrä tästä kirjeestä mitään, niin anna jonkun kääntää tää englanniksi. Pss. Tuu joskus Suomeen, niin mennään Mikadoon. Psss. Ottiko Monica loppuun asti?”

Vein kirjeen postiin. Virkailija katsoi pitkään, kun nuolin postimerkkejä kuoreen, jonka päällä luki: ”Amerikan presidentille. Valkoinen talo. Amerikka, eli USA. Huippusalainen. Ei saa avata, paitsi Bili!” Menin himaan odottamaan vastausta ja kurlaamaan lisää bisseä. Alkoi panettaa, kun ajattelin neiti Lewinskyä riehumassa työpöydän alla... Mä en petä kuitenkaan Tiinaa!

19.8. Keskiviikko

Taas se vitun honkkeli kuvasi mun kämppää naapuritalon katolta. Päätin ottaa oikeuden omiin käsiini. Jätin päiväkirjani avonaisena keittiönpöydälle ja hipsin vastapäisen talon rappuun odottamaan zoomaajaa. Ei aikaakaan, kun rappuun asteli heppu kamera kaulassa. Nappasin tukevan niskalenkin heebasta ja raahasin sen kämpilleni. Onneksi yksi gimma oli kerran unohtanut käsirautansa luokseni, koska saatoin niillä kätevästi napsauttaa hepun patteriin kiinni. Se alkoi anoa, ”ethän sä vaan pane mua!”. Olin tyrmistynyt. Vittu, se luuli että mä panen sitä! Minähän homona se oikein mua piti. Otin puisen soppakauhan laatikosta ja sivalsin sillä oikein kimakan iskun korvalliselle ja karjaisin, ”suus kii soppaluu!”. Aloitin kuulustelut. Ilmeni, että heeban nimi oli Dani. Se oli jonkun vitun internetin työntekijä. Se kertoi, että se on salaa valokuvannut mun päiväkirjaani nettiin. Sitä käy lukemassa jo yli 50 000 ihmistä! Mitä vittua, mun päiväkirjaa lukee yli 50 000 ihmistä! Ai saatana miten koskee. Sivalsin uudestaan puukauhalla, nyt toiselle korvalle. Otin nettiukon ajokortin pantiksi ja heitin sen pihalle. Funtsin koko illan, mitä kaikkea tämä kiikariurkkija on ehtinyt pistää internettiin... 50 000 lukijaa! Päätin alkaa kirjoittaa päiväkirjaani vaatekomerossa. Voi saatanan Bill Gates...

20.8. Torstai

Näin koko yön unta, jossa mun luokseni tuli kuolemansyyntutkija yhä uudelleen ja uudelleen. ”Olemme löytäneet jo 15 000 ruumista tietokoneiden äärestä ja kaikissa tapauksissa kuoleman aiheuttajana on ollut haiman ja maksan samanaikainen repeäminen - nauramisesta. Em. ruumiiden tietokoneiden näytöillä on ollut avoinna juoppohullun päiväkirja. Pidätämme Teidät 15 000 taposta!” Karmeaa...

Sain taas postista näitä kivoja paperikopioita E-maileista. Kiva kiva...

”Kiitos,  

Pomo kielsi lukemasta töissä kun ei saa tehtyä hommiaan kun mä hekotan koko ajan.  

KIT”

Seuraavassa kirjeessä kyseltiinkin jo muutamaa viikkoa etukäteen?

”Moi vaan taalta kaukaa,

On ollunna hauskaa lukea paivakirjaasi, joten miten viikko 33, 34 ja 35 ovat sujuneet??? Onx kasi kipee vai saitko kiukkupostia, vai mika tokkii, kun ei tuu uusia juttuja. Taalla kaukana on valilla niiin tylsaa, mutta kun aukaisee sun paivakirjas, niin nauru kaikaa.

Terveisin Rauni”

Tää hiippari kirjoitti nahtavasti tosi kaukaa, kun ei osata pistaa äääääää:n ööööööö:n pisteitä, vittu. Kaiken huippuna sain postia Kotkan keskussairaalasta:

”Hyvä Pikku Juha

Me täällä Kotkan keskussairaalassa olemme lueskelleet hieman tekemisistäsi ja olisimme kovin kiitollisia jos luovuttaisit muutamia sisäelimiäsi kuolemasi jälkeen tutkittavaksemme.

Erityisesti maksa ja haima olisivat meistä kovin mielenkiintoisia tutkimuskohteita, mikäli ette todellakaan ole liioitelleet juomaanne alkoholimäärää. Myöskin vatsalaukkunne ja ruuansulatuselimistönne olisi varmasti tutkimisen arvoisia kohteita.

Toivoisimme teidän tulevan käyvän täällä Kotkan keskussairaalassa, jotta voisimme suorittaa muutamia kokeita samalla kun tekisimme pätevän elintenluovutusasiakirjan.

Vastaustanne odotellen”

Että tämmöstä tänään...

21.8. Perjantai

Ei honittanut oikein mikään. Päätin jo aamusta, että tänään en lue postia, vaikka sieltä tulisi mitä. Elintenluovutusasiakirja Kotkan keskussairaalaan... mulla ei ole kuin yksi elin ja siitä mä en luovu. Lukisivat biologiaa, ennen kuin lähettelevät postejaan. Maksa ja haima muka elimiä. Vittu, ne on sisäkaluja!

22.8. Lauantai

Piristyin kun Tiina soitti. Myös ainoa elimeni piristyi kouriin tuntuvasti. Hän kertoi tulevansa sunnuntaina kotiin. Olipa hyvä, että en ollut dokannut pariin päivään. Päätin tutkia postia suurella kammalla, koska odotin USA:n presidentiltä henkilökohtaista kirjettä. Ei ollut tullut, vielä. Kävin penkomassa lehtiroskiksesta vanhoja iltapäivälehtiä. Jokaisessa lehdessä puhuttiin Bilistä, mun hyvästä kaverista ja sen salaisesta mussukasta, Monicasta. Paikalliset terapeutit väittävät, että Bili on seksiaddikti. Mulkut, kirjoittakaa suomeksi! Jouduin käymään talkkarin luona kysymässä, että mitä tarkoittaa seksiaddikti. Talkkarin ämmä nauroi katketakseen. ”Ei sulla Juha hyvä ole vaaraa siitä taudista... hah hah hah.” Taudista? Vittu, ei kai Bili vaan ole saanut mitään tautia. Soitin terveyskeskukseen ja kysyin, että millainen tauti on seksiaddikti? Mulkku talkkarin ämmä! Ei se mikään tauti ole. Sehän on terveen miehen merkki. Tekee hulluna toosaa mieli. Jos ei se talkkarin ämmä olisi niin pahan näköinen, kävisin kostoksi tuikkaamassa sitä koipireisien väliin. Vai ei ole mulla vaaraa siitä taudista. Lumppu se on kumminkin.

23.8. Sunnuntai

Kaivoin kätköistäni vanhoja pornolehtiä, joista leikkelin kaikkein ruokottomimmat kuvat erikseen. Erityisen riemastunut olin kuvasta, jossa neljä kivitalon kokoista neekeriä riehuu sapelit tanassa valkoisen leidin kimpussa. Kasasin näistä kuvista pienen vihon, johon liimasin kuvat kiinni. Suunnittelin itse uudet kuvatekstit. ”Mustan pampun taikaa, mättähältä mättähälle, mihis se kortsu on hävinny, perseet omalle olalle jne.” Kipaisin suikkaamassa kuoren talkkarin postiluukusta sisään. Kuoren päällä luki: Talkkarin kiimaiselle ämmälle! Koitetaan vähän parisuhteen kestävyyttä. Mulle ei vittuilla!

Ai paska, unohdin kirjoittaa vaatekomerossa. Ensi viikolla kirjoitan vaatekomerossa. Nettiukolla voi käydä aika pitkäksi katolla maatessa, häh häh... urkkija mulkku.