JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Ei mitään muistikuvia

31.3.1998 Tiistai

Patjastani päätellen en ollut ainakaan kahteen vuorokauteen herännyt käymään edes vessassa. Oli kummallinen, lievästi sanottuna epätodellinen olo. Vedin kaikki pillerit vessasta alas, oksetti ja itketti. Itkin ja oksensin, se helpotti. Kävin kysymässä naapurilta mikä päivä tänään on. Naapurini kertoi, että viimeinen päivä. Hävetti kysyä, että minkähän kuun, mutta hän suostui kertomaan. Äkkiä tajusin, että tänään minulla on syntymäpäivä, jonka kerroin naapurilleni. Hän halasi minua ja kysyi paljonko täytin. En kehdannut kysyä, mikä vuosi on, joten valehtelin että 31 vuotta. Naapurini sanoi, että sitä on vaikea uskoa. Otin sen kohteliaisuutena. Naapurini äijällä on mopo, jota pyysin lainaksi Alkossa käyntiä varten. Koska oli synttärini, äijä lainasi pappa-tunturiaan. Naapurin äijällä on varmaan 65:n numeron pää. Se valittaa aina kun sen niskat on niin kipeänä. Jos mun pitäisi keikuttaa sen kokoista melonia soppatorven nokassa, niin olisi varmaan koko ruoto lantiosta asti puutuneena. Pistin neljä pipoa päällekkäin päähän ja silti äijän kypärä hölskyi päässäni kun lähdin mopolla Alkoon. Koska äijä ei maininnut mitään vaihteista, niin oletin mopon olevan automaattivaihteinen, koska se kulki vaihdetta vaihtamatta melkein kuuttakymppiä. Ostin kuusi eurokossua, jotka latasin mopon sarviin. Mopon moottori kävi kumman kuumana, koska toinen lahkeeni oli palanut mustaksi. Päätin oikaista pientaloalueen halki. Otteeni kaasukahvasta jotenkin luiskahti, jolloin moposta yllättäen löytyi toinenkin vaihde! Naapurin äijä on entinen automekaanikko ja nyt tajusin mitä se oli näprännyt siellä kellarissa. Se kaheli oli virittänyt mopoa, joka kakkosella kulki varmaan sataakahtakymppiä. Ylitin yhden risteyksen vaikka mulle paloi punainen. En törmännyt vielä mihinkään. Kun lähestyin hana pohjassa kaksi metriä korkea tuuheaa orapihlaja-aitaa, mua pelotti. Samassa tajusin että se läskipää käytti avokypärää. Aidan läpi sujahtaminen ei sattunut oikeastaan yhtään. Vasta omakotitalon pihalla olevassa tyhjässä uima-altaassa alkoi koskea aivan vitusti joka paikkaan. Aloin juoda jo bensalle haisevassa uima-altaassa viimassa kylmentynyttä kossua. Huomasin, että ainut paikka mihin ei koskenut oli juuri kurkku, sisäpuolelta. Nyt koski kurkkuunkin, kun jääkylmä kossu poltti hetulaa. Jätin naapurin äijän ohjuksen altaaseen ja lähdin kämpille. Kävin ensin ostamassa neljä pakettia laastaria lähikaupasta. Siellä ei ollut muuta kuin Lion King -laastareita. Himassa käytin kaikki laastarit. Turpani näytti oudolta, koska ainoa paikka jossa ei näkynyt pieniä leijonia olivat silmämunat. Join kahdesta kossupullosta yhtä aikaa. Kipu alkoi hellittää. Päätin, että huomenna selvitän mikä vuosi nyt on ja palautan naapurini kypärän. Jos jaksan, käyn vielä kyttiksellä tekemässä rikosilmoituksen naapuriani vastaan.

1.4.1998 Keskiviikko

Päivällä olisi tullut hirveä kanuuna, ellen olisi alkanut juoda viimeistä kossua jo kello 6.00 aamulla. Tänään on nähtävästi joku sekopäittenpäivä, koska frendini soitti ja kertoi itkuisella äänellä, että se oli ollut sukukokouksessa. Koko suku oli pakkautunut juhlien jälkeen samaa bussiin, mutta frendini oli jäänyt vielä siivoamaan paikkoja. Sille oli kuulemma soitettu puolen tunnin kuluttua kännykkään, että se bussi oli joutunut onnettomuuteen. Turkkilainen matkustajakone oli syöksynyt suoraan bussiin ja koko suku oli kuollut. Sitten se selitti, että kaikki ne kymmenet omakotitalot ja miljoonat, jotka mun frendi nyt perii ei tule koskaan korvaamaan niitä ihmisiä. Sitten se oli vähän aikaa hiljaa ja alkoi laulaa, "aprillia, aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle". Panin luurin alas ja menin ensimmäisen kerran oksentamaan. Puhelin soi taas, otin töpselin irti ja päätin vastata vasta huomenna.

2.4.1998 Torstai

Koska puhelin ei ollut seinässä, en herännyt puhelimen soimiseen vaan mielipuoliseen ovikellon rimputtamiseen. Katsoin ovisilmästä oliko oven takana joku, koska joskus kankkusessa kuulin harhoja. Ovisilmästä näkyi frendini pöhöttynyt ja sänkinen lärvi, joten päästin Kristianin sisään. Ovisilmä on käsitykseni mukaan kuperaa lasia, jonka pitäisi pyöristää ihmisen kasvot. Päätin soittaa huoltoyhtiöön ja pyytää tarkistamaan, että oliko ovisilmäni väärin asennettu, koska Kristianin lärvi oli luonnossa vieläkin pöhöttyneempi kuin ovisilmästä katsottuna. Aloimme vetää Kristianin tuomaa pontikkaa. Vähän aikaa kurlattuamme Kristian kysyi, että haluanko nähdä kuinka hän sammuu? Vastasin, että mikäs siinä. Kristian heitti kaksi jotain helvetin vahvaa särkylääkettä naamariin ja sammui kymmenen minuutin kuluttua. Jäin yksin hölmönä dokaamaan. Ei ollut mitään tekemistä, joten päätin hyvittää frendin pontikat ja ajaa sen ruokottoman sängen pois. Hain kylppäristä partavaahtoa ja partakoneen. Olin jo aika jurrissa koska parranajon jälkeen en löytänyt frendini kulmakarvoja mistään. Ajattelin, että näin varmaan harhoja, joten kipusin parvelle koisaamaan.

3.4.1998 Perjantai

Heräsin säikähtämällä, jota vihaan ehkä eniten koko maailmassa. Kylppäristä kuului hysteerinen huuto, johon oli sekoitettu mukaan itkua. Kapusin alas parvelta ja menin katsomaan mikä oli hätänä. Kristian katsoi lärviään noin sentin päästä peilistä. Se alkoi väittää mulle, että sillä on syöpä. Jäin monttu auki ihmettelemään moista paljastusta. Sitten se alkoi selittää, kuinka se oli alkanut kuukausi sitten kasvattaa partaa. Nyt olivat parran lisäksi hävinneet myös kulmakarvat ja toisen silmän silmäripset. Tilalle oli tullut pieniä haavoja, mm. nenän pää oli kuin ristipäänakki miniatyyrikoossa. Kristian hoki, "mulle on tullut syöpä, mulle on tullut syöpä". Kysyin, että onko ne pillerit joita se brenkun kanssa napsii sytostaatteja tai jotain muuta solumyrkkyä? Se väitti niiden olevan keskushermostoon vaikuttavia särkylääkkeitä. Todistin Kristianille, ettei sillä ollut syöpää. Nappasin yht'äkkiä kaksin käsin sen tukasta kiinni ja aloin repiä ja kieputtaa hulluna nuppia ympäri kylppäriä. En tiedä, että onko Kristianilla tasapainoelimessä vikaa vai oliko se vaan fyysisesti niin heikossa kunnossa, mutta se pyörtyi kesken esityksen. Kun Kristian virkosi, niin näytin sille käsiäni ettei yhtään hiustuppoa ollut irronnut. Lähtiessään Kristian pyysi lainaksi pitkää pipoa. Se veti sen niin alas päähänsä, ettei sen alta näkynyt kuin vähän veristä nenänpäätä. Mulla alkoi hirveä jysäri. Onneksi Kristian jätti yhden pillerin kylppäriin. Ehkä se vähän helpottaa.

4.4.1998 Lauantai

Ei mitään muistikuvia

5.4.1998 Sunnuntai

Ei mitään muistikuvia.            Menu