JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA AUTOMAATTI TEKSTI

Sain taas tänään postia, tai oikeastaan kortin, jossa kaukainen tätini lupasi tulla käymään. Oli laittanut korttiin oikein junansaapumisajan, että olisin varmasti paikalla. Lähdin vastentahtoisesti kohti juna-asemaa, koska tässä mielentilassa kasikymppinen kaapinpenkoja on kaikkea muuta kuin tervetullut. Saavuin hyvissä ajoin juna-asemalle odottamaan Kuopiosta tulevaa junaa. En tiedä johtuiko se jännityksestä, mutta muhun iski akuutti paskahätä. Painuin lyhyin askelin aseman vessaan ja sain ruiskutettua jännityspaskani pönttöön. Sitten tapahtui se, mitä viljelevät huonot komediat. Paskapaperi oli loppu ja rectumini oli kuin suklaakakku hajusta puhumattakaan.

Sain neronleimauksen. Kipitin pingviinikävelyä housut jalassa viereiseen koppiin. Koputin kohteliaasti oveen ja kysyin: ”Mahtaisiko teillä olla siellä paskapaperia” Olin ehkä valinnut sanani väärin, koska oven raosta kurkisti närkästyneen - uteliaan näköinen virkamies, joka luki jotain asiapaperiaan samalla kun toimitti tarpeitaan. Koska virkamiehellä ei ollut aikomustakaan antaa mulle pientä palaa vessapaperia, vaan toljotti mua epäuskoisena, päätin ottaa oikeuden omiin käsiin ja riuhtaisin äijän kädessä olleet asiakirjat ja paiskasin virkalorvin paskahuusin oven kiinni. Kiiruhdin omaan eriööni ja pyyhin hanurini ko. papereihin. Voi vittu, miten kovaa voi olla tavallinen kirjepaperi. Leikkasin vielä kaiken kukkuraksi syvän viillon perseeseeni terävällä paperin reunalla. Eikö valtiolla ole varaa laser-tulostimiin, sillä perseeni muuttui mustesuihkutulosteen väristä aivan mustaksi? Ei paljon honita mennä lääkäriin, epäilevät vielä joksikin vitun pervoksi, joka viiltelee persettään. Huono päivä. Vitun huono! Koska papereita oli useampi ja junan saapumiseen oli vielä aikaa, päätin hieman tutkailla puhtaaksi jääneitä asiapapereita. Keskittymistäni häiritsi jonkin verran naapurista kuulunut metakka. Olikohan siltäkin paperi loppu? Voi vittu, nämähän oli asianajopöytäkirjoja. ”Vedoten syyllisen törkeään varomattomuuteen liikenteessä sekä törkeään rattijuopumukseen ehdotan syylliseksi epäilylle ehdotonta vankeustuomiota sen ja sen § mukaan.” Voi vittu, mä olin vahingossa pyyhkinyt perseeni jonkun syytekirjelmään. Mietin mielessäni, että olisi kiva mennä katsomaan kyseinen oikeudenistunto. Voi tulla sanan varsinaisessa merkityksessä paskatuomio.

Jotta päivä olisi ollut kunnolla pilalla, niin hetken kuluttua tuli kuulutus: ”Pikajuna 45 Kuopiosta on peruttu tältä päivältä rataongelmien vuoksi. Ottakaa yhteys lähimpään VR:n toimistoon.”

28.7 Tiistai

Päätin ensin vetää kännin, mutta hetken mietittyäni pohdin, että voisi olla aika kornia olla pelti kiinni, kun kasikymppinen mummeli tulee tapaamaan ”kunnon” sukulaispoikaa

Päätin höperehtiä selvää ja kerätä rohkeuteni soittamalla sille AA-Tiinalle. Puhelimeen vastasi ääni, joka sopisi maailman seksikäimmäin naisen päähän.Tiina lupasi tulla illalla käymään. Tiinan ääni oli niin lumoava, että ennen siivoamista päätin riuhtasta tumppuun. Olen joskus soittanut kännipäissäni kaikenmaailman pornopuhelimiin, joissa kyllästyneenoloiset ämmät aloittavat monotonisen kalkatuksen: ”Moi! Mä oon Tarja. Mitä sulla on päällä? Mulla ei ole mitään. Kaivapas se molos esiin. Mitä sää haluaisit, että mä tekisin sille? Haluutsä, että mä ottaisin sen suuhun?” Tässä vaiheessa aloitan hauskan pidon. ”Joo se olisi ihanaa. Onko sulla niin iso suu, että se koko puhelinkone mahtuu sinne, niin että mä voin kuulla miten sää otat multa puhelimen välityksellä suihin? Jos se ei käy, niin voisit millään kulta pieni työntää sen puhelinkojeen sun perseeseen, mutta jos alkaa soida, niin älä edes yritä vastata. Kato sun pikkupeppus luultavasti repeää. Oli kiva rupatella. Moido.” Luultavasti pilasin yhden viattoman tyttöparan päivän, mutta vittuako jonotututtavat langalla 11,95 min+ppm. Mulle ei vittuilla, ja sitä paitsi mä voin olla juoppo, mutta en runkkari, ainakaan omasta mielestäni.

28.7 Keskiviikko

Tiina tulikin vasta tänään. Huh huh! Yleensä olen kipannut naisen ensimmäisen kerran jo eteisen lattialle, mutta tämä nainen oli toista maata. En ole kaatanut heitä pelkästään siitä riemusta, että olisi mukava nähdä miten ihminen kaatuu, vaan hame korviin ja armoton ajo päälle. Pitäisi varmasti jutella jonkun psykologin kanssa, että onko naisilla joku piilevä himo tulla otetuksi yllättäen? Ainakin mun kohdalla se on pätenyt - liiankin hyvin. Tiina alkoi paasata AA-kerhoista ym. aiheeseen liittyvästä. En kuullut sanaakaan, koska mietin koko ajan, että miltä tuo ihanuus näyttäisi ilman rihman kiertämää. Pääsin vaivihkaa hivuttamaan itseni tämän raittiusihmeen viereen ja hiljalleen itse asiaan, kun ovikello soi. Hulda-tätihän se siinä, ja vieläpä ihka elävänä. (Olisivat tuoneet edes arkussa) Se siitä elämänipanosta... ainakin Tiinan kanssa. Täytyy myöntää käsi sydämellä, että Huldaa en ollut ikinä edes ajatellut siinä mielessä. Tiina tajusi tilanteen ja poistui vähin äänin, mutta onneksi lupasi palata paremmalla ajalla.

29.7 Torstai

Mummo heräsi jo klo 5.00. Olin itse mennyt nukkumaan noin 4.30 katseltuani videoita, koska en saanut nukutuksi mummon kuorsauksen takia. Sitten se alkoi, ”niin mie muistan kun kesällä -47 solmittiin kaksoisvyöhyke Saksan, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kesken. Se taisi puolestaan olla helmikuuta, kun solmittiin Pariisin rauhansopimus. Senkin mie muistan vallan hyvin. Paasikivi oli muuten silloin presidenttinä, senkin mie muistan oikein hyvin. Jollen mie nyt vallan väärin muista, niin maaliskuussa -47 oli asekätkentäjuttu oikeudessa”. Olin aivan helvetin väsynyt, koska olin nukkunut puoli tuntia, ja toisekseen olen syntynyt 60-luvun puolivälissä, joten aiheet olivat lievästi sanottuna vieraita. Hitlerin ja Stalinin tiesin, mutta siihen jäi meikäläisen historiantiedot.

Mummu oli käynyt jo varmaan päivä päivävältä läpi koko vuoden 1947, mutta lisää paukkui: ”Se taisi olla toukokuuta -47 kun solmittiin Porkkalan läpikulkusopimus. Mie muistaisin, että kesäkuussa aloitettiin Euroopan jälleenrakentaminen. Sitten mummu oikein innostui, mie muistan kuin eilisen päivän kun Intia itsenäistyi elokuussa -47.”

Ajattelin vakavasti mummun manuaalia eliminointia. Mummu vain innostui: ”Kalkutassa oli paha nälänhätä lokakuussa -47, samaan hengenvetoon hän pyysi minua laittamaan meille jotain murkinaa?” Lupasin käydä kaupassa, että saisin olla edes hetken ilman vuoden 1947 esitelmää. Vittu, jos se onkin höppänä ja puhuu lämpimikseen. Päätin tarkistaa, että oliko Kalkutassa nälänhätä vuonna -47.

Palattuani kaupasta mukanani grillattu broileri, mummu ilmoittikin, että hänen tekarinsa taisivat jäädä Kuopioon. No en kai mä vittu ala ajamaan tehosekottimen läpi kokonaista broileria. Takaisin kauppaan. Päätin keittää mummulle makaronivelliä. Velliä vääntäessäni selostus jatkui: ”Lokakuussa -47 muuten vihittiin Englannin kuningatar Elisabeth ja Edinburghin herttua.” Mummu yritti vielä vellin mässyttämisen seasta selostaa kyseisen vuoden nk. valkokaulustyöläisten lakkoa, mutta onneksi siitä mussutuksesta ei saanut mitään selvää.

Ennen nukkumaan menoa mummu ehdotti, että koska hänellä ei ole mitään kiirettä takaisin Kuopioon, niin hän voisi viipyä luonani vaikka pari viikkoa: ”Sinun kanssa on niin mukava turista”, tokaisi mummu. Harkitsin kahta vakava vaihtoehtoa, joko tapan itseni tai mummun. Sängystä mummu vielä huikkasi: ”Huomenna voitaisiin puhua vuoden -48 tapahtumista.” Silloin päädyin mummun tappamiseen.

30.7 Perjantai

Mummu ei maininnut sanallakaan makaronivelliä tehdessäni, että hänelläkin on laktoosi-intoleranssi. Niinpä mummu istui paskahuusissa koko päivän, onneksi. Välillä vessasta kuului: ”Ennen oli puinen reikä, johon tehtiin tarpeet. Mie muistan ku kerran sattui hassu tapahtuma. Talvella kukaan ei ollut käynyt tyhjentämässä huusinpohjaa, niin se paskatorni oli kasvanut niin korkeaksi, että lihavampaa paskantajaa se osui keskelle kannikkaan. Hyvä ettei sujahtanut sisään reiästä. Talvella kun se vielä jäätyi, niin mahtui ottaa kipiää kun istua rysäytti sellaisen jäisen paskapiikkin perseeseensä.” Tämän jälkeen vessasta kuului ihme hihitys. Aloin epäillä mummun mielenterveyttä.

31.7 Lauantai

Sain raahattua mummun serkulleni kylään. Painuin juosten Alkoon. Aloin juoda jo kadulla eurokossua. Taisi mennä puolet pelkästään Alkon edessä.

1.8 Sunnuntai

Olin unohtanut kokonaan Tiinan, johon taisin olla vähän ihastunut. Päätin olla soittamatta kuitenkaan näissä tutinoissa, varsinkin jos se vitun ensyklopedia taas saapuu pitämään historianluentojaan. Itse en tunne sen vertaa historiaa, että mummu saattoi puhua silkkaa paskaa. Paasikivi muka presidenttinä? Ja vitut. Kyllä minäkin nyt sen verran historiaa tunnen. Mara se on.